Sähköautolla Ruotsiin hiihtolomalle – kokemuksia Sälenin reissulta

Lähdimme perheen kanssa sähköautolla Ruotsiin hiihtolomalle. Pakkasimme e-Golfiin nelihenkisen perheen viikon hiihtokamppeet. Tässä vinkkejä vastaavaa reissua suunnitteleville.

Lähdimme perheen kanssa hiihtolomalle Ruotsiin sähköautolla. Mökki oli varattu Hundfjälletistä, jonne noustaan Sälenin keskustasta vielä parikymmentä kilometriä.

e-Golfiin pakkasimme nelihenkisen perheen lisäksi viikon hiihtokamppeet rinteeseen ja ladulle.

Reittimme kulki Espoosta ensin Turku-Tukholma -lautalle. Tukholmasta jatkoimme 444 km reittiä Enköping – Hedemora – Rättvik – Älvdalen – Sälen – Hundfjället.

Tässä vinkkejä vastaavaa reissua suunnitteleville.

1. Suunnittele matka PlugSharen avulla

PlugShare -sovellus on reittisuunnittelussa verraton! Näet samasta sovelluksesta kaikki matkan varrella olevat laturit palvelun tarjoajasta ja laturin nopeudesta riippumatta.

Suunnittele matka PlugSharen avulla ja mieti, mitkä lataustägit tai -kortit sinulla on oltava mukana reissussa.

2. Tarkasta pikalatureiden toimivuus tien päällä

Matkan varrella latasimme Fortum Charge & Driven ja Bee Chargingin (entinen Clever) pikalatureista.

Meillä oli mukana ennen matkaa Suomessa hankittu Cleverin latauskortti. Fortum Charge & Driven laturit toimivat Ruotsissa samalla RFID-tägillä kuin Suomessa.

Lataa puhelimeesi Fortumin Charge & Driven ja Bee Charging Solutionsin sovellukset. (Cleverin sovellus ei enää toimi.) Näin voit matkan varrella tarkistaa, ovatko laturit kunnossa tai varattu.

Meillä kaikki laturit toimivat hienosti Rättvikin Bee Chargingia (tuolloin vielä Clever) lukuun ottamatta. Lataus ei startannut kortilla, mutta saimme apua asiakaspalvelusta ja lataus käynnistettiin etänä.

Lomaviikkomme aikana Clever vaihtoi tosiaan nimeä. Ihmettelimme pari päivää ennen kotiinlähtöä, miksi Clever ei näytä ainuttakaan laturia Ruotsissa – pienen tutkiskelun jälkeen selvisi, että Clever löytyy nykyään nimellä Bee Charging Solutions. Laturit toimivat vielä Cleverin kortilla.

3. Varmista voiko majapaikassasi ladata sähköautoa

Yllätykseksemme Skistarin omistamassa uudehkossa vuokramökissä ei ollut ulkopistoketta. Hundfjälletissä voi talvisin olla melko kylmä, joten ihmettelimme, eikö vieraille tarjota mahdollisuutta edes lohkolämmitykseen.

Löysimme mökkipapereiden seasta erillisen lappusen, jossa sähköautoilijoita kiellettiin lataamasta autoaan mökin sisäpistokkeista. Ilmeisesti lataukselle olisi tarvetta, kun asia on erikseen huomioitu :=)

Hundfjälletista löytyy onneksi ilmainen Type 2-laturi, jossa latasimme auton akun täyteen pari kertaa viikon aikana. Type 2 -latureita on Sälenin alueen hiihtokeskuksissa muutama.

4. Testaa sähkönkulutus suksiboksin kanssa ennen reissua

Jos et ole ennen ajellut pitkää matkaa sähköautolla suksiboksin kanssa, kannattaa boksi kiinnittää katolle pari päivää ennen reissua. Arkiajossa hahmotat, miten suksiboksi nostaa sähkönkulutusta.

5. Huomioi nousu tunturiin loppumatkasta

Kun ajat autolla kohti tuntureita, maasto kohoaa. Sälen on jo melko korkealla ja Hundfjälletin majapaikkamme sijaitsi yli 600 metrin korkeudessa.

Kannattaa loppumatkasta huomioida, että nousu hiihtokeskukseen saattaa kuorman kanssa haukata rangesta palasen. Me otimme “henkiset hörpyt” Sälenin pikalaturista viimeisille kilometreille, sillä tie Hundfjällettiin oli meille molemmille uusi.

Meillä oli kiva loma ja matka sujui mukavasti.

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua tuleville lomalaisille!

LEAF-kuski e-Golfin ratissa pakkaspäivänä: vallan mainio sähköauto!

Miten kävi kun perheen LEAF-kuski ajoi ekaa kertaa e-Golfia? Tässä fiilikset.

Ajoin tänään ensimmäistä kertaa perheen toista täyssähköautoa, e-Golfia. Ensimmäiset fiilikset e-Golfista oli, että siinähän on vallan mainio auto! Älyttömän ketterä ja hauska ajaa! Eroja omaan sähkikseen Nissan LEAF:iin kyllä löytyy, esimerkiksi hinta. Ja monta muutakin juttua, koska kyseessä on kaksi eri autoa.

Itselläni on liisattuna keväällä 2017 rekisteröity LEAF. Mieheni ajaa vuonna 2018 rekisteröityä e-Golfia. Tässä muutama asia, joihin kiinnitin ensi ajossa huomiota. Ja huom – nämä ovat tosiaan intuitiivisesti ekat asiat, jotka puolen tunnin ajon aikana huomasin. Järjen ääni saattaa sanoa, että listalla on epäolennaisia asioita, mutta tällainen oli minun eka ajokokemus.

Vaihdekeppi vai vaihdenuppi – kumpi laitetaan kun ei ole vaihteita ollenkaan?

Otan tähän myöhemmin kuvat molempien autojen “vaihdenupista” ja “vaihdekepistä”. Täyssähköautossa ei ole vaihteita. Kuski valitsee liikkeen suunnan: eteen tai taakse, sekä sen, kuinka paljon jarrutusenergiaa otetaan talteen ajon aikana.

Nämä valinnat voisi tehdä nappia painamalla, mutta ehkäpä juuri kuskien helpotukseksi valinnat tehdään vaihdekepin paikalla olevalla vipstaakilla.

Tässä on LEAF:in ja e-Golfin eka ero: LEAF:issa vaihteet valitaan napin ja vaihdekepin yhdistelmällä, pyöreällä valitsimella. e-Golfin valitsin jäljittelee automaattivaihteita. Minusta tuntuu, että se kummasta tykkää on vallan makuasia.

Huom! Kun lähdet ajamaan LEAFia ekaa kertaa, R valitaan eri näköisestä nupista eteenpäin ja D taaksepäin, vaikka liikkeen suunta on päin vastoin. Tämä vinkkinä, ettet aja päin seinää. Näin on kuulemma joskus meinannut käydä. 😊

Liikkeelle lähtö

Toinen ero, jonka huomasin ajaessa liittyy liikkeelle lähtöön esimerkiksi valoista tai parkista. LEAF liikkuu kun jalan nostaa jarrulta kaikilla tehoilla ja pakilla. e-Golf on paikallaan, kunnes kuski painaa ajopoljinta. Samanlaisia eroja kun eri polttomoottoriautoillakin.

Pidempi range

Nissan LEAF:in vanhan mallin maksimitoimintasäde on vähän päälle 200 kilometriä, kesällä olen päässyt 219 kilometriin.

e-Golfilla pääsee noin 100 kilometriä pidemmälle. Tosin uudessa LEAF:issä tämäkin on jo tasoittunut. Uuden LEAF:in maksimirange, eli pisin toimintasäde taitaa olla yli 300 kilometriä.

Näyttö

Seurailen ajon aikana aika paljon sitä, kuinka paljon moottori käyttää energiaa. Toki voi pitää hauskaa ja painaa menemään, mutta jos haluaa päästä pitkälle, kannattaa ainakin LEAF:illa ja e-Golfilla ajaa tasaisesti ja turhia kiihdytyksiä välttäen.

e-Golfin mittarit näkyvät oheisessa videossa vasemmassa laidassa (lisäsin videoon kevyttä taustamusiikkia peittääkseni lasten elämänmakuiset kommentit). Lataan tänne joskus videon myös LEAF:in kojelaudan grafiikasta ajossa, kunhan saan jonkun sitä kuvaamaan😊

Tämä on makuasia, eikä välttämättä ole kaikista olennaisin juttu, mutta minusta LEAF:in moottorin tehoa mittaava helminauha on minusta helpompi hahmottaa ajon aikana! LEAF:issa tehon näkee turkoosista pallojonosta, joka liikkuu suoraan kuskin silmien edessä näytöllä. Tarkemman energiankulutuksen ja moottorin tehon voi valita myös keskikonsolin näytölle niin halutessaan.

e-Golfin näyttö jäljittelee aika paljon perinteistä näyttöä ja minusta tuosta kierroslukumittarin tyyppisestä pylpyrästä on vaikea hahmottaa esim. juuri moottorin tehoa nopeasti. Toisaalta kyse on varmasti myös siitä, mihin on tottunut ja tuon näytön voi räätälöidä mieleisekseen.

Mahdollisuudet säätää jarrutusenergian talteenottoa

Nissan LEAF:in vanhassa mallissa on jarrutusenergian talteenotolle kaksi vaihtoehtoa: D ja B.

e-Golfissa vaihtoehtoja on neljä. Neljä on ehkä näin ensituntumalta vähän liikaa, mutta kun tasoja oppii käyttämään, tulevat ne varmasti tarpeen!

Kirjoitan myöhemmin lisää, sillä arkikäytössä eroja on muitakin. e-Golfin kännykkäappi toimii vissiin välillä aika kehnosti. Ehkä kaikkein olennaisin ero arjessa on autoissa käytettävät erilaiset latausstandardit.

Parasta pakkaspäivänä on, että kummassakaan autossa ei ole kohmeisia öljyjä, ei kohmeisia vaihteita. Auton saa lämpimäksi viidessä minuutissa. Bling bling ja ajopeli on valmis matkaan. Se on aika jees.

Mutkia matkassa: pikalaturi jäi kiinni autoon ja miten siitä selvittiin

Aina ei aurinko paista sähköautoilijalle. Pikalaturi jäi kiinni autoon Mäntsälässä. Tilannetta voi verrata siihen, että vene on karilla eikä liiku mihinkään. Onneksi Virtapiste sai apua paikalle tosi nopeasti.

Nyt olen senkin kokenut: pikalaturin kaapeli voi jäädä kiinni autoon. Lukija saattaa ajatella, että a-haa! Hän ei osaa käyttää niitä latauskaapeleita! Mutta siinä vaiheessa kun huoltomieskään ei saa kaapelia irti autosta ja jäljellä olisi vielä 300 km matkaa taitettavana ei paljon naurata. 

Pikkasen pidempi tauko Mäntsälässä

Olin matkalla mökille Savonlinnaan lauantaina ja ajattelin käydä Mäntsälässä lataamassa akun. Olisimme hyvin päässeet Espoosta Lahteen ja pidemmällekin, mutta halusin käydä katsomassa missä Virtapisteen Mäntsälän laturi sijaitsee ja miten se toimii. 

Laturissa oli jotain häikkää jo kun avasin tolpan käyttöliittymän Virtapisteen latauskortilla. Systeemi oli hidas. Kun en saanut pikalatausta toimimaan, soitin Virtapisteen 24/7 asiakaspalveluun. 

Virtapisteeltä rauhallista ja ystävällistä palvelua

Asiakaspalvelija buuttasi etänä latauspisteen pari kertaa. Varmistin, että pikalaturi naksahti kunnolla kiinni auton pistokkeeseen. Mutta kun emme sittenkään saaneet asiakaspalvelun kanssa latausta toimimaan totesin että kiitos, taidan jatkaa matkaa Lahteen. 

Sitten tuli tenkkapoo. Vaikka laturi oli alkuvalikossa, en saanut pistoketta irti autosta. En vaikka asiakaspalvelija jälleen buuttasi systeemin pari kertaa, naksauttelin auton lukot auki ja kiinni. Siinä sitten oltiin jumissa Mäntsälässä. 

Kaksi huoltomiestä kaarsi pakettiautoilla paikalle

Tässä vaiheessa myönnän, että hermostuin hieman puhelimessa Virtapisteen asiakaspalvelijalle. Lapset riehuivat ympäri parkkipaikkaa ja auto oli päättänyt kihlautua lataustolpan kanssa. 

Tiedoksi heille jotka eivät ole pikalatureiden kanssa tuttuja: CHAdeMO -töpseliä ei noin vaan irroteta autosta ilman että lukitus on auki. Kun tavallisesti lataa CHAdeMOlla, systeemi vapauttaa kaapelin heti kun lataus loppuu. Kun lataus on päällä, kaapeli on lukossa. Turha mennä sörkkimään.  

Kaapeli on melko jämerää tekoa ja sitäpaitsi kaapelissa kulkee sähkövirta. Jos kiskot värkkiä irti väkivalloin niin koko auto heiluu. 

Lopulta pihaan kaarsi ensin yksi ja sitten toinen paikallinen asentaja/huoltomies.  Asiantuntijakaan ei saanut kaapelia irti. Lopulta hän meni muuntajalle ja kytki ilmeisesti virrat pois ja takaisin päälle. Meni hetki ja kuului naks. Olimme vapaita jatkamaan matkaa. Tauolle tuli pituutta puolitoista tuntia. 

Kiitos Virtapisteelle

Sain maanantaina Virtapisteeltä sähköpostia. He pahoittelivat tapahtunutta ja tutkivat asiaa laitteiston maahantuojan kanssa. Ilmeisesti samalla tolpalla oli edellisenä päivänä ollut vastaavia ongelmia. Sain myös lataustililleni hieman rahaa – tästä iso kiitos Virtapisteelle! 

Lapset leffaan ja akku täyteen Isossa Omenassa

Lataan sähköautoa arkena arkisten asioiden yhteydessä silloin kun se on mahdollista. Sunnuntaina akkuun tuli lisää virtaa samalla kun istuin lasten kanssa leffassa.

Minusta on kätevää, että auton voi jättää itsekseen latautumaan samalla kun hoitaa arjen asioita. Sunnuntaina sain yli 100 kilometriä lisää virtaa samalla kun istuin muksujen kanssa leffassa. Simsalabim. 

Iso Omena tarjosi sähköt

Kätyrit 3 pauhasi leffateatterissa noin puolitoista tuntia. Sain auton lataukseen maksuttomaan Type 2 -tolppaan elokuvan ajaksi. Parin tunnin aikana akku täyttyi. 

Olen käyttänyt Plugitin latureita Isossa Omenassa ensimmäisten sähköautoilukuukausien aikana paljon. Laturit sijaitsevat tosi hyvässä paikassa parkkihallissa hissien vieressä ja lataus on maksutonta. Parkkikin on ilmainen  2-4 tunnin ajalta. 

Latausta varten ei tarvita sovelluksia tai RFID-tägejä, homma toimii tekstarilla. Työhuoneeni on nyt kesän ajan Ison Omenan vieressä, joten olen joskus ajanut auton lataukseen aamulla ja siirtänyt sen parin tunnin jälkeen lounastunnilla latauksesta pois.

Toive: lisää latauspisteitä parkkihalleihin

Ainoa asia, mitä mietin Ompun uudessa parkkihallissa on latureiden määrä: kaksi laturia hiljattain uusitussa hallissa. Onkohan latauspisteitä suunnitteilla lisää? Jopa Raision Kauppakeskus Myllyssä oli enemmän latureita kuin Ompussa! Kaikista kätevintä olisi, jos autoa voisi ladata arkisen asioinnin yhteydessä siellä missä muutenkin liikkuu. 

Leffan aikana akku täyteen. 214 km riittää tällä viikolla pitkälle.

Suuri osa arjen latauksista kertyy asioinnin yhteydessä 

Sunnuntaina 23.7. Helsingin Sanomat julkaisi taloussivuilla jutun sähköautokannan kasvusta ja sähköverkon kestävyydestä. Jutussa mietittiin, aiheuttaako sähköautojen samanaikainen kytkeminen latauspisteisiin iltaisin vaarallisen piikin sähkönkulutukseen. 

Lyhyellä kolmen kuukauden kokemuksella sähköautoilusta mietin, että en saisi millään tuota niin sanottua iltapiikkiä omilla latauksillani kuormittumaan. 

Viime viikolla latasin autoa kotona autokatoksessa yhtenä iltana/yönä. Lataukset lähikaupassa, Hietalahden torilla ja Isossa Omenassa riittivät arkiajoon ja myös tälle viikolle. 

Toki kylmillä säillä tilanne on erilainen, mutta silloinkin voi hyödyntää auton ajastinta ja laittaa latauksen päälle vaikkapa vasta aamuyöllä. Tästä voisin kirjoittaa muutaman sanan myöhemmin. Nyt ajelen ainakin pari päivää Ison Omenan ja Plugitin tarjoamalla sähköllä – kiitos!

Hietalahden kirppiksellä käy heinäkuussa kuhina – sähköautolla mahdut mukaan

Hietalahden torilla Helsingissä käy heinäkuun kirpputoripäivinä melkoinen kuhina! Parkkipaikka on kortilla, paitsi jos liikut sähköllä.

Kävin kaupungilla. Ajattelin pyörähtää alennusmyynneissä ennen töiden alkua ja samalla katsoa miten Hietalahden torilla sijaitseva Helenin ja Virtapisteen latauspiste toimii. 

Asumme Länsi-Espoossa ja meiltä Helsingin keskustaan on reilu 20 kilometriä Länsiväylää pitkin. Edestakaisen matkan aikana Nissan Leafiä ei tarvitse ladata, eikä muutenkaan arkiajossa pääkaupunkiseudulla. Mutta Hietalahden torin laturi on varmasti kätevä jatkossa, sillä tori on lähellä Länsiväylän liittymää ja siitä pääsee helposti kävellen tai sporalla keskustassa melkein mihin vaan. Sitten on sähköautoetu –  latauksen aikaisesta pysäköinnistä ei liikennemerkin mukaan tarvitse maksaa. 

Laturi maastoutuu maisemaan

Ajoin auton parkkiin Hietalahden torille perjantaina puolen päivän jälkeen. Siellähän kävi kuhina! Kirpputorilla oli kauniina kesäpäivänä niin paljon porukkaa, ettei mukaan meinannut autolla mahtua. Katso kuva: löydätkö lataustolpan? 

Hietalahden tori kirppispäivänä heinäkuisena perjantaina. Missä se lataustolppa luuraa?

Helenin ja Virtapisteen latauspisteelle ajetaan Hietalahden kauppahallin kulmalta. Jos tulet esimerkiksi Bulevardilta, kierrä tori vastapäivään ja käänny heti hallin takaa Lönkalta ennen liikennevaloja vessapömpelin ja hallin välistä torille. Tadaa! Type 2 -tolppa on paraatipaikalla hienosti mustalla maalilla maastoutettuna hallin kulmalla. 

Laturi toimii tekstarilla tai Virtapisteen RFID-tägillä. Itselläni on käytössä tägi: kaapeli kiinni autoon ja lataus alkaa näyttämällä RFID-tägiä lukijalle.  

Helenin ja Virtapisteen latauspiste on musta, eikä huuda olemassaoloaan. Se on minusta hyvä juttu – musta väri maastoutuu kaupunkimaisemaan.

Maitoa kaupasta ja takaisin kotiin

Olin jo kotimatkalla keskustasta Espoooseen kun poikkesin torille.Tällä kertaa en tajunnut, että olisin voinut ajaa lataustolpalle jo tulomatkalla ja käydä hoitamassa asiat keskustassa akun latautuessa. 

Nyt kävin latauksen aikana vain Hietalahdenrannan kaupassa, ostin pari litraa maitoa ja lähdin kotimatkalle. Tänä aikana sain kuitenkin parikymmentä kilometriä akkuun lisää virtaa. 

Vinkatkaa hyvistä latauspisteistä Helsingissä! 

Helsinki on toinen kotikaupunkini. Asuin lapsuuden Konalassa,  opiskeluaikoina Haagassa ja Viikissä ja myöhemmin Pitäjänmäessä. Ajaminen Helsingissä on tuttua, mutta sähköautoilijana uutta ovat latauspisteet. 

En ole vielä Hietalahden lisäksi muita latureita keskustassa käyttänyt, koska arjen päivittäisessä ajossa lataukselle ei ole tarvetta. Kertokaa hyviä vinkkejä parhaista latauspisteistä kantakaupungin alueella? Ja mihin mielestänne uusia latauspisteitä voisi sijoittaa? Mihin pikalaturit on piilotettu?

Oma vinkkini Hietalahden torilla lataaville – lukitkaa kaapeli autoon, jos lähdette pariksi tunniksi asioille. Talvella tori on aika ajoin melko autio, varsinkin silloin kun kauppahalli on kiinni. 

Sähköllä vanhaa kolmostietä Tampereelle ja takaisin

Aivan Tampereen keskustasta löytyy maksuton pikalaturi sähköautoille. Kävimme koko perheen voimin Tampereella pienellä kesäreissulla. Hämeenlinnan latauspisteellä oli jopa pientä jonon tynkää.

Kävimme perheen kanssa kesäreissulla Tampereella, jonne päätimme ajaa Espoosta vanhaa kolmostietä pitkin. Tie 130 on valtatie 3:n rinnakkaistie, joka alkaa pääkaupunkiseudun päässä Kehä III:n liittymästä ja kulkee Hämeenlinnaan saakka valtatie 3:n vieressä. 

Kauniita maisemia, moottoripyöräilijöitä ja hyvä asfaltti

En ole ajanut tietä 130 aikoihin. Käyn työn puolesta viikottain Tampereella, mutta kuljen työmatkat aina junalla.  Ja autolla olemme ajaneet viime vuodet moottoritietä. 

Nyt kun ajan täyssähköllä, moottoritie ei ole välttämättä mieluisin valinta pidemmillä matkoilla. Nissan LEAFillä energia riittää pidemmälle kun ajaa 120 km/h sijaan vaikkapa 80-90 km/h. 

Tie 130 on hyvässä kunnossa ja heinäkuussa liikenne sujui rauhallisesti. Maisemat näyttivät vanhalla pikkutiellä erilaisilta kuin moottoritietä ajaessa. 80 km/h nopeusrajoitus on energiankulutuksen kannalta passeli. 

Tiiriön latauspisteellä jopa jonon tynkää

Helsinki-Tampere-välillä latauspisteitä on melko tiheästi. Latasimme auton molempiin suuntiin ajaessamme Hämeenlinnassa ABC Tiiriön pikalatauspisteellä. Menomatkalla sunnuntaina laturi oli vapaana, mutta paluumatkalla maanantaina latauspisteellä kävi kuhina. 

Autoimme kahta herraa Charge & Driven laturin käytössä. Eläkkeellä olevat mukavat rekkakuskit olivat kuljettamassa Saksasta tuotua e-Golfia Tampereelle ja tarvitsivat sähköä viimeisiin kilometreihin. Latauspisteen käyttöliittymä oli heille uudempi juttu, vaikka autoilun suhteen kyseessä oli kaksi kokenutta konkaria. 

Juttelimme myös omaa latausvuoroaan odottavan herran kanssa, joka oli tullut Alankomaista Suomeen lomia viettämään. Hän kertoi, että Alankomaissa latureita on paljon ja niitä on helpompi käyttää – eri sähköyhtiöiden laturit voi ymmärtääkseni maksaa yhteisellä sovelluksella. Siinä olisi hyvä esimerkki myös Suomen tulevaan kehitykseen!

Tampereen keskustasta sähköä hintaan 0, 00 eur/min

Hämeenlinnasta ajoimme Tampereelle moottoritietä rekan imussa. Minusta yksi asia, joka tekee sähköautoilusta mielenkiintoista on energiankulutuksen tarkka seuranta. Mieheni ajoi Hämeenlinna-Tampere välin ja se olikin melko tarkkaa touhua: meillä on melko usein skaba käynnissä siitä, kumpi ajaa taloudellisemmin. 

Tampereella ei olisi tarvinnut autoa ladata, mutta halusin testata Rongankadun maksuttoman Virta-laturin. Virta-latauspiste hämäsi hieman ensimmäisellä käyttökerralla. Ensin latauspisteellä kävi mieheni, joka latasi kännykkään Virta-sovelluksen. Sovelluksen kautta lataus toimi hyvin hinnalla 0,00 eur/min, mutta ilmaista latausta varten piti syöttää sovellukseen luottokorttitiedot – mietimme miksi, jos lataus on joka tapauksessa maksutonta. 

Seuraavana aamuna ennen Särkänniemeen lähtöä kokeilin silkasta mielenkiinnosta Rongankadulla Virta-latauskorttia, johon oli leasingin yhteydessä ladattu vähän rahaa. Korttihan oli superhelppo! 

Latauskorttia heilautetaan Virta-laturin lukijan edessä. Tämän jälkeen vaan kaapeli kiinni autoon ja start-napista lataus päälle. Lataus lopetetaan myös kortilla, jolta ei tällä kertaa veloitettu maksuttomalla latauspisteellä mitään. 

Espoo – Tampere – Espoo sähköautolla heinäkuussa

– Matkan pituus noin 190 km suuntaansa, keskinopeus 90 km/h, sää poutainen

– Latauksia Nissan LEAFillä yksi molempiin suuntiin, ABC Tiiriö Hämeenlinna, Paroistentie 1. Charge & Drive -pikalaturi ravintolan terassin edessä parkkipaikan nurkassa. 

– Tampereen keskustassa maksuton Virta-pikalaturi osoitteessa Rongankatu 12. Autoa ei olisi Tampereella tarvinnut ladata, mutta kokeilimme mielenkiinnosta☺

Kolmella eurolla 390 kilometriä

Alle kolme euroa meni latauksiin, kun ajoin lasten kanssa Savonlinnan mökiltä takaisin kotiin. 

Sähköautoilin kotiin Savonlinnasta tyttöjen kanssa eilen. Mies oli palannut kaupunkiin jo alkuviikosta, joten tiedossa oli tyttöjen road trip sisältäen muun muassa karkkia, kiivasta keskustelua soitettavasta musiikista, piirrettyjä, xx määrän tulevan ekaluokkalaisen ääneen lukemia Aku Ankan sarjiksia, sekä tietty lasten suosikit – lataustauot. 

Ettei mökkimatka kävisi liian tylsäksi

Olen ajanut parikymmentä vuotta tuota neljänsadan kilometrin väliä. Pienet  lapset toivat muutama vuosi sitten mökkimatkaan pikantin lisän. Jotta elämä ei olisi liian tylsää, taisin liisata sähköauton juuri kun tyttöjen kanssa alkoi olla helpompaa matkustaa.

Kun liisasin auton ajattelin, että voin vaikka lainata miehen tai oman äitini autoa ja hurruutella bensalla pidemmät matkat, jos en uskalla maantielle sähköllä. Mutta kun kesän alussa tutkin karttaa, innostuin – latauspisteitä oli ilmestynyt kutos- ja vitosteiden varsille kuin sieniä sateella. Siispä matkaan. 

Takaluukussa vaatteita, pelastusliivejä, mela ja mitä lomalla nyt tarvitsee

Ajoin mökille heinäkuun alussa kutostietä. Erittäin toimiva reitti, erityisen kiva oli viimeinen pätkä Imatralta Parikkala – Punkaharju -tietä Savonlinnaan. Ajattelin ajaessani että hitsit, tässä minä kuljetan lapsiani tuulisähköllä kansallismaisemassa mökille! 

Eilen lähdin paluumatkalle parin viikon mökkeilyn jälkeen. Leafin tavaratila on yllättävän iso. Meillä oli mukana viisi kassia ja kaiken maailman rompetta, esim. SUP-mela ja märkäpukua. SUP-lautakin mahtuisi ihan hyvin tavaratilaan (ilmatäytteisen laudan rinkka siis) parin laukun kera. Nyt lauta oli onneksi jo valmiina mökillä. Ja koirakin oli valmiiksi mökillä – iso villakoira mahtuu muuten myös Leafin tavaratilaan silloin kun haluaa.

Ilmaista sähköä vitostien varrella

Paluumatka kulki vitostietä reittiä Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo. Nissanin range (eli matka, jolla autolla voi ajaa yhdellä latauksella) on noin 200 kilometriä olosuhteista riippuen, mutta maantiellä pirpanoiden kanssa lataan akkua mielummin liian usein kuin liian harvoin. 

Latasin auton paluumatkalla Juvalla, Kuortissa ja Lahdessa (lista latauspisteistä blogin lopussa). 

Tällä kertaa reittivalinta osoittautui todella edulliseksi. Suur-Savon Sähkö on asentanut uusia latauspisteitä Etelä-Savoon ja toistaiseksi nämä latauspisteet ovat maksuttomia. Kiitos ja kumarrus!

Tuulisähköä parilla eurolla loppumatkalle

Juvalla ja Kuortissa latasin akun pikalaturissa lähes täyteen. Lahdesta oli ostettava loppumatkalle hieman tuulisähköä kahdella eurolla ja kahdellakymmenellä sentillä. Myöhemmin huomasin, että Mäntsälässä olisi myös ollut maksuton laturi – olisin säästänyt nuo kaksi euroa😊!

Suur-Savon Sähkön latauspisteissa hyvä juttu on minusta  helppokäyttöisyyden lisäksi se, että pikalaturin vieressä on erillinen Type 2 -laturi. Jos pikalaturi on käytössä voi odotellessa ottaa hitaammasta Type 2 -tolpasta sähköä. Ja jos haluaa hifistellä, voi pikalaturin jälkeen käydä vielä Type 2-tolpalla lataamassa akun ihan täyteen. Pikalaturi lataa akun yleensä 90-95 % tasolle, joku insinööri osaisi varmaan kertoa miksi. 

Kaiken kaikkiaan matkaan meni taukoineen noin seitsemän tuntia. Kuortissa odottelimme ensin puoli tuntia pikalaturin vapautumista ja toisaalta taas juttelimme Savonlinnaan matkalla olleen veljeni perheen kanssa aika pitkään ravintolassa – kauemmin mitä lataus kesti. Lisäksi Leafillä ei kannata pitkää matkaa tehdessä posottaa motarilla 120 km/h, vaan pikkasen rauhallisemmin. Pitkää matkaa tehdessä 90-100 km/h tuntuu aika hyvältä vauhdilta niin teho ei syö kilometrejä.  

Moinsalmi / Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo

  • Matkan pituus noin 390 km
  • Sää poutainen ja fiilis hyvä
  • Kyydissä aikuinen, kaksi lasta, takaluukku aika täynnä
  • Lataustaukoja kolme, kustannus 2,20 euroa
  • Lataukset
  • ABC Juva, Suur-Savon Sähkön pikalaturi rakennuksen eteläpuolella parkkiksella, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kuortti, Suur-Savon Sähkön pikalaturi parkkiksen laidassa, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kivimaa Lahti, Fortumin Charge & Drive nököttää keskellä pihaa, 100 % tuulisähköä. Toimii RFID-sirulla, kännykkäsovelluksella tai tekstarilla. 

    Hiljaisuus vaatii sähköauton kuskilta tarkkuutta taajamissa

    “Se on tosi hiljainen!” On yleisin kommentti, jonka olen saanut sähköautosta. Auton hiljainen ääni liitetään usein  ajomukavuuteen, mutta minusta kyse on myös turvallisuudesta. 

    Sähköautosta ei kuulu ääntä. Ei vaikka kuinka painaa kaasua. Toki ääntä syntyy esimerkiksi renkaista ja ilmastoinnin puhalluksesta – ja ajoittain myös lapsista takapenkillä – mutta jos auto hurisee tai piippaa parkissa käynnistyessään, ääni saattaa olla insinöörien lisäämä ominaisuus. 

    Äänettömyys on mukavaa

    Se, että sähköautoni on hiljainen, on minusta yksi auton parhaita puolia. Lyhyillä matkoilla musiikki kuuluu selkeästi ja pidemmillä matkoilla lasten kuunnelmia ja äänikirjoja ei tarvitse huudattaa. 

    Mutta. Väitän, että kevyen liikenteen kulkijat, etenkin lapset, ovat tottuneet ennakoimaan auton lähestyvän vahvasti äänen perusteella. 

    Koekenttänä taloyhtiö, jossa vilisee lapsia

    Asumme taloyhtiössä, jossa asuu meidän muksujen lisäksi noin 40 lasta. Autopaikkani sijaitsee sisäpihalla leikkipaikkaa vastapäätä. Kun peruutan omalta autopaikalta ulos tai ajan sisään pihaan on poikkeus, jos pihalla ei ole leikkiviä lapsia. 

    Meidän pihan lapset osaavat aika hyvin väistää sisäpihalle ajavia autoja, mutta he ennakoivat tosi paljon äänen perusteella – hyppäävät usein syrjään jo ennen kuin auto näkyy. 

    No sitten minä liisasin sähköauton ja  naapurini totesi: “Siis tosta ei kuulu yhtään mitään kun sä tuut kotiin.”

    Ennakoi ja muista, että sinua ei kuulla

    Yritän olla supertarkkana kun ajan kotikulmilla. Silti äänettömyys tuottaa yllätyksiä – muuallakin kuin omalla pihalla.  

    Kuten esimerkiksi eilen, kun ajoin 80 km/h rajoituksen alueella kuuttakymppiä mutkaisessa kohdassa ja edessä oli yhtäkkiä kaksi maantiepyöräilijää rinnakkain. Eivät huomanneet takaa lähestyvää autoa, ennen kuin olin melko lähellä ja odotin hetken aikaa rauhassa, kunnes toinen vilkaisi taaksepäin ja väisti.

    Ja sitten oli viime viikolla tämä pieni poika, joka juoksi auton edestä tien yli viidenkympin alueella kohdassa, jossa ei ollut suojatietä lähelläkään. Alikulkutunneli tosin olisi ollut tarjolla samassa kohdassa tien alla. Jarrutin ajoissa eikä tilanteessa ollut vaaraa, mutta mietin myöhemmin, mitä olisi voinut tapahtua, jos en olisi alentanut nopeutta

    Pidän lähestyvän auton merkkiäänen aina päällä

    Omassa autossani ja varmaan muissakin sähkiksissä on mahdollista kytkeä jalankulkijoille tarkoitetun lähestyvän auton merkkiääni pois. Minua ääni ei haittaa. Jos ääni on jonkun mielestä hassu, niin olkoon sitten hassu. 

    Merkkiääni on omassa Nissan Leafissa päällä vain alle 30 km/h nopeuksissa (tähän ei liity minkään tason sponsorointia☺). Jos ääni  tekee  sähköautoiluni turvallisemmaksi, antaa humista ja piipata vaan. 


    Ajatuksia sähköauton äänettömyydestä 

    1. Sähköauto on hiljainen ja tuntuu ajaessa kenties kevyeltä, mutta on ihan yhtä painava, ellei jopa painavampi kuin vastaavan kokoinen perinteinen auto. Ei kannata antaa ulkomuodon hämätä. 

    2. Jalankulkijat tai pyöräilijät eivät kuule sähköauton lähestymistä samalla tavalla kuin perinteistä autoa. Kuskin kannattaa pitää tämä mielessä, vaikka auton sisällä olisi mökää tai musa päällä.

    3. Jos ja kun sähköautoja tulee lisää liikenteeseen, lapsillekin voisi jutella, että kaikista autoista ei lähde ääntä, eikä niitä huomaa niin helposti. 

    “Hei! Olet eka lataaja!”

    7.7.2017 – Savonlinnan keskustaan on Oopperajuhlien alla avattu uusi sähköautojen latauspiste paraatipaikalle kaupungin keskustaan. Lataus Suur-Savon Sähkön uudella pisteellä Rantakadulla on ainakin toistaiseksi maksutonta ja laitetta on helppo käyttää. 

      Loma jatkuu Savonlinnan maisemissa. Sovimme torstaina lasten kanssa, että käymme Pikku Kakkosen leikkipuistossa ennen kampaamo- ja kauppareissua. Minulla oli tietysti oma lehmä ojassa: kiinnosti tosi paljon käydä katsomassa oliko Tottin torin latauspiste on auki. Ja olihan se. 

      Maksutonta sähköä Savonlinnan keskustasta

      Hetken epäröin sillä – kuten kuvasta näkyy –  maali taisi vielä olla märkää. 

      Perusluonteeni on helposti asiasta kuin asiasta innostuva. Joten mietin, että jos Enston latausrasiassa palaa vihreä valo, tarkoittaa se sähköä, vaikka maalattuihin ruutuihin ei saisikaan vielä ajaa. Sitäpaitsi uusi maksuton latauspiste on vähän niin kuin joulu. Siispä pysäköin auton asiallisesti tuohon oranssien tötsien viereen. 

      Lataus Suur-Savon Sähkön julkisella Type 2 -latauspisteellä on helppoa. Ainakin toistaiseksi lataus on maksutonta, joten latausta aloittaessa ei tarvitse ihmetellä erilaisten kännykkäsovellusten tai rfid-tunnistuksen kanssa. 

      Oma latauskaapeli kannattaa pitää mukana matkalla 

      Kun saat auton parkkiin, ota oma Type 2 -kaapeli autosta. Kytke latauskaapelin toinen pää Enston latauspömpeliin ja toinen pää autoon.  

      Rantakadulla lataus kytkeytyy päälle automaattisesti kun kaapeli on kiinni laturissa ja autossa. Ladattaessa laturin valo vaihtuu vihreästä siniseksi. 

      Mitä jos joku kiskoo kaapelin irti latauksen aikana? 

      Tämä oli yksi kysymyksistäni autoliikkeessä kun otin sähköauton keväällä koeajoon. Mietin voiko auton viereltä poistua ikinä mihinkään vai täytyykö latauksen aikana odotella jossain lähistöllä. 

      Koska kaapelit maksavat jonkun verran ja uuden hankkimisessa on vaivaa, lukitsen kaapelin latauksen ajaksi kiinni autoon. Lukituksen saa päälle auton kojelaudasta ratin vierestä, tai sitten avaimesta. Tässä on sama logiikka kuin auton ovien lukituksessa, ei sen kummempaa. 

      Oma autoni ja varmaan moni muukin malli mahdollistaa myös ystävällisen eleen: kaapelin voi lukita niin, että lukitus vapautuu, kun oman auton akku on täynnä. Seuraava lataaja pääsee aloittamaan latauksen, vaikka latauspaikalle ensin saapunut olisi vielä kaupassa, lenkillä tai ties missä hurvittelemassa. 

      Leikkipuistosta palatessa tuulilasissa odotti terveiset

      Kun melko lailla lyhyen (+ 12 astetta) leikkipuistosession jälkeen kävelimme autolle, tuulilasissa odotti lippulappunen. Katsoin vähän kauempaa, että pahus vieköön, nyt innokasta sähköautoilijaa sakotetaan vain sen takia, että vihreä maali oli märkää! 

      Mutta ei. Siinähän oli terveiset Suur-Savon Sähköltä: “Hei! Olet eka lataaja!” 

      Hyvällä mielellä ja 30 kilometriä rikkaampana lähdimme lähdimme kohti ruokakauppaa. 

      Oma muistilista julkisen latausaseman käytöstä:

      1. Pidä oma latauskaapeli mukana tien päällä. 

      2. Lukitse oma kaapeli kiinni autoon jos epäilet, että joku sen irrottaa. 

      3. Teippaa kaapeliin kiinni oma kännykkänumero tai aseta lukitus vapautumaan kun oman auton akku on täynnä. (En ole itsekään kännykkänumeroa vielä laittanut, mutta tuli mieleen, että tässä voisi olla ideaa.)

      4. Kun oman auton akku  on täynnä (monien automerkkien kännykkäsovellus hälyttää tästä), siirrä auto latauspaikalta ja vapauta paikka seuraavalle. 

      5. Muista ottaa oma latauskaapeli mukaan kun lopetat latauksen😊 (kts. kohta 3).

      Polttomoottoriautoilla ajaville minulla on ystävällinen toive: jättäkää latauspaikat tyhjiksi.

      P.S. Oma autoni  (Nissan Leaf) saa noin puolessa tunnissa Rantakadun laturista sähköä noin 30 kilometrin matkalle

      Sähköä mökin seinästä

      Miten sähköautoilu onnistuu mökillä? Mistä sähköä saa ja miten sitä riittää?

      5.7.2017 – Liisasin sähköauton, Nissan Leafin, pari kuukautta sitten. Ajo uudella menopelillä on mukavaa ja helppoa. Saan jatkuvasti kysymyksiä sähköautoiluun liittyen vierailta ja tutuilta. Kun tajusin, että olemassa olevat blogit keskittyvät alan seuraamiseen ja autojen teknisiin ominaisuuksiin, päätin perustaa blogin, jossa jaan arjen kokemuksia sähköautoilusta. En ole insinööri, enkä tiedä autoista juurikaan mitään, mutta ajan autoa arkena arkisissa asioissa: vien lapset aamulla, menen töihin ja käyn kaupassa. 

      Sähköä mökin seinästä

      Ajoin lauantaina kahden lapsen kanssa Espoosta Savonlinnaan. 370 kilometrin ajomatka on toisen blogikirjoituksen aihe, mutta mitä tapahtuu perillä? Mistä sähköä mökillä, joka sijaitsee järven rannassa noin 30 kilometriä kaupungin keskustasta?

      Vastaus on  helppo: sähköä saa autoon mökin seinästä. Nissan Leafin mukana tuleva latauspiuha on aika pitkä ja helppo käyttää (voin esitellä piuhat joku toinen päivä).

      Auton lataus mökillä toimii siis näin: aja auto ulkopistorasian viereen ja avaa auton nokassa sijaitseva latausluukku. Laita latauspiuha kiinni ensin pistorasiaan ja sitten autoon.

      Tämän jälkeen voit vaikka keittää kupin kahvia ja rentoutua😊

      Aamulla täydellä akulla ruokaostoksille

      Aamulla auton akku oli täynnä. Laskimme mieheni kanssa, että akun lataus yön aikana maksoi alle kaksi euroa. Saapuessamme mökille range näytti noin 75 kilometriä, aamulla startatessa noin 200 kilometriä. Tästä lähdimme lasten kanssa kauppareissulle Savonlinnaan.

      Kaupungin päässä lataustaukoa ei tarvita, sillä edestakaista matkaa kertyy noin 60 kilometriä. Kävimme tosin myös kirjastossa ja apteekissa, joten takaisin mökille päästessämme range näytti 144 kilometriä.

      Moinsalmi – Savonlinna -tietä on aurinkoisena kesäpäivänä  mukava ajella. Mäkisessä maastossa energiaa kertyy akkuun alamäissä. Leaf kulkee kevyesti ja jos sähkön kulutusta ei tarvitse seurata, kannattaa varoa ettei maisemia katsellessa rapsahda sakkoja😊

      Savonlinnaan on asennettu muutama uusi latauspiste upeille paikoille keskustaan aivan järven rannalle. Lisäksi Tanhuvaaran urheiluopiston parkkipaikalle on tulossa laturi, joka on erittäin kätevä jos käy uimassa tai punttiksella. Ajattelin testata uudet latauspisteet lähiaikoina. Kerron sitten teille, miten sujui!

      Kolme vinkkiä, jos suunnittelet mökkireissua sähköautolla

      1. Tarkasta, onko mökillä latausmahdollisuutta.

      2. Varmista, että mökin sähkötyöt on teetetty ammattilaisella.

      3. Varmista, että auton saa parkkiin lähelle pistorasiaa ja että latauspiuha on riittävän pitkä😊

      Jos olet menossa kyläilemään kannattaa varmistaa, että mökin omistajalle on ok “lainata” vähän sähköä. Sitten vaan matkaan!