Madeiran jyrkillä vuoristoteillä sähköauto olisi näppärä kulkupeli

Vietimme joulun maissa perhelomaa Madeiralla. Pieni Atlantin saari  olisi mahtavaa maaperää sähköautoille: etäisyydet ovat lyhyitä, mutta korkeuserot melkoisia. Ja kuinka ollakaan, vastaan ajoi kaksi Twizy-autoa.  

Vietimme joulun maissa perhelomaa Madeiralla. Pieni Atlantin saari  olisi mahtavaa maaperää sähköautoille: etäisyydet ovat lyhyitä, mutta korkeuserot melkoisia. Kun kaasuttelimme läpi kylien ja vuorenrinteitä ylös alas, mietimme mieheni kanssa kuinka sähköautolla ajaminen olisi ketterämpää ja turvallisempaa. Ja kuinka ollakaan, vastaan ajoi kaksi Twizy-autoa.  

Olimme viikolla aiemmin bonganneet yhden Leafin, Zoen, pari latauspistettä Funchalista, sekä kuvassa näkyvät kaksi Twizyä latauksessa.  Kuva on otettu Madeiran pohjoisrannalla sijaitsevan Hotel Quinta do Furaon pihalta. Ilmeisesti näitä vuokrataan asukkaille – mahtavaa!

Alla viikon ajelun pohjalta viisi  näkökulmaa siihen, miksi sähköauto voisi olla vuoristoisella saarella bensa- tai dieselautoa näppärämpi kulkupeli.

1. Vuoret

Sähköauto on tehokas. Ajettavuus on tavallisiin bensa- ja dieselautoihin verrattuna aivan eri planeetalta. Kun nouset jyrkkää vuorenrinnettä sähköautolla, vaihteista ei tarvitse huolehtia. Auto kiihtyy nopeasti ja reagoi lähes välittömästi.

Vaikka ylämäessä energiaa kuluu, alamäessä jarrutusenergiaa kertyisi varmasti roppakaupalla talteen! Kiinnostaisi tietää, kuinka paljon!  Alamäkiajo olisi myös helpompaa ja jopa turvallisempaa,  sillä jarrupoljinta ei tarvitsisi pitää kilometritolkulla pohjassa. Sähköauto ei liu’u vapaalla: vapaata vaihdetta ei ole (mitään vaihteita ei ole).

2. Lyhyet välimatkat

Saaren lyhyet välimatkat takaavat sen, että määränpäähän pääsee ilman lataustaukoja. Ja kaikkialla on ainakin normaaleja sähköpistokkeita joista ladata. Mutta tuskinpa latausta päivän ajon aikana tarvitsisi.

3. Lyhyet moottoritien rampit

Madeiralla on pari pätkää motaria. Rampit ovat lyhyitä: muutaman kymmenen metrin pätkiä, jotka on usein sijoitettu tunnelien väliin. Näkyvyys taakse saattaa olla olematon, eikä ainakaan meidän  uudenveroinen vuokrattu diesel-Astra ehtinyt kunnolla kiihtyä rampilla. Pari kertaa viikon aikana mietittiin, että nyt kun olisi sähköauto, niin lähtisin tosta vaan tsädäng! Sähköautohan kiihtyy aika kivasti.

4. Monipuoliset mahdollisuudet tuottaa energiaa paikan päällä

Madeiralla tuotetaan lyhyen googlettamisen perusteella sähköä vedestä, tuulesta ja öljystä (fuel oil). Näistä kolmesta tuuli- ja vesivoima ovat kotimaisia päästöttömiä energialähteitä. Sähköautoilu lisäisi luonnostaan Madeiran omien energialähteiden osuutta liikenteessä, sillä oletettavasti töpselistä tulee kolmen energialähteen kombo. Puhumattakaan aurinkoenergiasta, jota saarella voisi tuottaa vaivatta.

5. Ainutlaatuinen luonto

Madeiran luonto on uskomattoman kaunis. Sähköautot ovat päästöttömiä ja äänettömiä. Tämä kohta ei minusta muita perusteluja kaipaa. 

Mutkia matkassa: pikalaturi jäi kiinni autoon ja miten siitä selvittiin

Aina ei aurinko paista sähköautoilijalle. Pikalaturi jäi kiinni autoon Mäntsälässä. Tilannetta voi verrata siihen, että vene on karilla eikä liiku mihinkään. Onneksi Virtapiste sai apua paikalle tosi nopeasti.

Nyt olen senkin kokenut: pikalaturin kaapeli voi jäädä kiinni autoon. Lukija saattaa ajatella, että a-haa! Hän ei osaa käyttää niitä latauskaapeleita! Mutta siinä vaiheessa kun huoltomieskään ei saa kaapelia irti autosta ja jäljellä olisi vielä 300 km matkaa taitettavana ei paljon naurata. 

Pikkasen pidempi tauko Mäntsälässä

Olin matkalla mökille Savonlinnaan lauantaina ja ajattelin käydä Mäntsälässä lataamassa akun. Olisimme hyvin päässeet Espoosta Lahteen ja pidemmällekin, mutta halusin käydä katsomassa missä Virtapisteen Mäntsälän laturi sijaitsee ja miten se toimii. 

Laturissa oli jotain häikkää jo kun avasin tolpan käyttöliittymän Virtapisteen latauskortilla. Systeemi oli hidas. Kun en saanut pikalatausta toimimaan, soitin Virtapisteen 24/7 asiakaspalveluun. 

Virtapisteeltä rauhallista ja ystävällistä palvelua

Asiakaspalvelija buuttasi etänä latauspisteen pari kertaa. Varmistin, että pikalaturi naksahti kunnolla kiinni auton pistokkeeseen. Mutta kun emme sittenkään saaneet asiakaspalvelun kanssa latausta toimimaan totesin että kiitos, taidan jatkaa matkaa Lahteen. 

Sitten tuli tenkkapoo. Vaikka laturi oli alkuvalikossa, en saanut pistoketta irti autosta. En vaikka asiakaspalvelija jälleen buuttasi systeemin pari kertaa, naksauttelin auton lukot auki ja kiinni. Siinä sitten oltiin jumissa Mäntsälässä. 

Kaksi huoltomiestä kaarsi pakettiautoilla paikalle

Tässä vaiheessa myönnän, että hermostuin hieman puhelimessa Virtapisteen asiakaspalvelijalle. Lapset riehuivat ympäri parkkipaikkaa ja auto oli päättänyt kihlautua lataustolpan kanssa. 

Tiedoksi heille jotka eivät ole pikalatureiden kanssa tuttuja: CHAdeMO -töpseliä ei noin vaan irroteta autosta ilman että lukitus on auki. Kun tavallisesti lataa CHAdeMOlla, systeemi vapauttaa kaapelin heti kun lataus loppuu. Kun lataus on päällä, kaapeli on lukossa. Turha mennä sörkkimään.  

Kaapeli on melko jämerää tekoa ja sitäpaitsi kaapelissa kulkee sähkövirta. Jos kiskot värkkiä irti väkivalloin niin koko auto heiluu. 

Lopulta pihaan kaarsi ensin yksi ja sitten toinen paikallinen asentaja/huoltomies.  Asiantuntijakaan ei saanut kaapelia irti. Lopulta hän meni muuntajalle ja kytki ilmeisesti virrat pois ja takaisin päälle. Meni hetki ja kuului naks. Olimme vapaita jatkamaan matkaa. Tauolle tuli pituutta puolitoista tuntia. 

Kiitos Virtapisteelle

Sain maanantaina Virtapisteeltä sähköpostia. He pahoittelivat tapahtunutta ja tutkivat asiaa laitteiston maahantuojan kanssa. Ilmeisesti samalla tolpalla oli edellisenä päivänä ollut vastaavia ongelmia. Sain myös lataustililleni hieman rahaa – tästä iso kiitos Virtapisteelle! 

Lapset leffaan ja akku täyteen Isossa Omenassa

Lataan sähköautoa arkena arkisten asioiden yhteydessä silloin kun se on mahdollista. Sunnuntaina akkuun tuli lisää virtaa samalla kun istuin lasten kanssa leffassa.

Minusta on kätevää, että auton voi jättää itsekseen latautumaan samalla kun hoitaa arjen asioita. Sunnuntaina sain yli 100 kilometriä lisää virtaa samalla kun istuin muksujen kanssa leffassa. Simsalabim. 

Iso Omena tarjosi sähköt

Kätyrit 3 pauhasi leffateatterissa noin puolitoista tuntia. Sain auton lataukseen maksuttomaan Type 2 -tolppaan elokuvan ajaksi. Parin tunnin aikana akku täyttyi. 

Olen käyttänyt Plugitin latureita Isossa Omenassa ensimmäisten sähköautoilukuukausien aikana paljon. Laturit sijaitsevat tosi hyvässä paikassa parkkihallissa hissien vieressä ja lataus on maksutonta. Parkkikin on ilmainen  2-4 tunnin ajalta. 

Latausta varten ei tarvita sovelluksia tai RFID-tägejä, homma toimii tekstarilla. Työhuoneeni on nyt kesän ajan Ison Omenan vieressä, joten olen joskus ajanut auton lataukseen aamulla ja siirtänyt sen parin tunnin jälkeen lounastunnilla latauksesta pois.

Toive: lisää latauspisteitä parkkihalleihin

Ainoa asia, mitä mietin Ompun uudessa parkkihallissa on latureiden määrä: kaksi laturia hiljattain uusitussa hallissa. Onkohan latauspisteitä suunnitteilla lisää? Jopa Raision Kauppakeskus Myllyssä oli enemmän latureita kuin Ompussa! Kaikista kätevintä olisi, jos autoa voisi ladata arkisen asioinnin yhteydessä siellä missä muutenkin liikkuu. 

Leffan aikana akku täyteen. 214 km riittää tällä viikolla pitkälle.

Suuri osa arjen latauksista kertyy asioinnin yhteydessä 

Sunnuntaina 23.7. Helsingin Sanomat julkaisi taloussivuilla jutun sähköautokannan kasvusta ja sähköverkon kestävyydestä. Jutussa mietittiin, aiheuttaako sähköautojen samanaikainen kytkeminen latauspisteisiin iltaisin vaarallisen piikin sähkönkulutukseen. 

Lyhyellä kolmen kuukauden kokemuksella sähköautoilusta mietin, että en saisi millään tuota niin sanottua iltapiikkiä omilla latauksillani kuormittumaan. 

Viime viikolla latasin autoa kotona autokatoksessa yhtenä iltana/yönä. Lataukset lähikaupassa, Hietalahden torilla ja Isossa Omenassa riittivät arkiajoon ja myös tälle viikolle. 

Toki kylmillä säillä tilanne on erilainen, mutta silloinkin voi hyödyntää auton ajastinta ja laittaa latauksen päälle vaikkapa vasta aamuyöllä. Tästä voisin kirjoittaa muutaman sanan myöhemmin. Nyt ajelen ainakin pari päivää Ison Omenan ja Plugitin tarjoamalla sähköllä – kiitos!

Hietalahden kirppiksellä käy heinäkuussa kuhina – sähköautolla mahdut mukaan

Hietalahden torilla Helsingissä käy heinäkuun kirpputoripäivinä melkoinen kuhina! Parkkipaikka on kortilla, paitsi jos liikut sähköllä.

Kävin kaupungilla. Ajattelin pyörähtää alennusmyynneissä ennen töiden alkua ja samalla katsoa miten Hietalahden torilla sijaitseva Helenin ja Virtapisteen latauspiste toimii. 

Asumme Länsi-Espoossa ja meiltä Helsingin keskustaan on reilu 20 kilometriä Länsiväylää pitkin. Edestakaisen matkan aikana Nissan Leafiä ei tarvitse ladata, eikä muutenkaan arkiajossa pääkaupunkiseudulla. Mutta Hietalahden torin laturi on varmasti kätevä jatkossa, sillä tori on lähellä Länsiväylän liittymää ja siitä pääsee helposti kävellen tai sporalla keskustassa melkein mihin vaan. Sitten on sähköautoetu –  latauksen aikaisesta pysäköinnistä ei liikennemerkin mukaan tarvitse maksaa. 

Laturi maastoutuu maisemaan

Ajoin auton parkkiin Hietalahden torille perjantaina puolen päivän jälkeen. Siellähän kävi kuhina! Kirpputorilla oli kauniina kesäpäivänä niin paljon porukkaa, ettei mukaan meinannut autolla mahtua. Katso kuva: löydätkö lataustolpan? 

Hietalahden tori kirppispäivänä heinäkuisena perjantaina. Missä se lataustolppa luuraa?

Helenin ja Virtapisteen latauspisteelle ajetaan Hietalahden kauppahallin kulmalta. Jos tulet esimerkiksi Bulevardilta, kierrä tori vastapäivään ja käänny heti hallin takaa Lönkalta ennen liikennevaloja vessapömpelin ja hallin välistä torille. Tadaa! Type 2 -tolppa on paraatipaikalla hienosti mustalla maalilla maastoutettuna hallin kulmalla. 

Laturi toimii tekstarilla tai Virtapisteen RFID-tägillä. Itselläni on käytössä tägi: kaapeli kiinni autoon ja lataus alkaa näyttämällä RFID-tägiä lukijalle.  

Helenin ja Virtapisteen latauspiste on musta, eikä huuda olemassaoloaan. Se on minusta hyvä juttu – musta väri maastoutuu kaupunkimaisemaan.

Maitoa kaupasta ja takaisin kotiin

Olin jo kotimatkalla keskustasta Espoooseen kun poikkesin torille.Tällä kertaa en tajunnut, että olisin voinut ajaa lataustolpalle jo tulomatkalla ja käydä hoitamassa asiat keskustassa akun latautuessa. 

Nyt kävin latauksen aikana vain Hietalahdenrannan kaupassa, ostin pari litraa maitoa ja lähdin kotimatkalle. Tänä aikana sain kuitenkin parikymmentä kilometriä akkuun lisää virtaa. 

Vinkatkaa hyvistä latauspisteistä Helsingissä! 

Helsinki on toinen kotikaupunkini. Asuin lapsuuden Konalassa,  opiskeluaikoina Haagassa ja Viikissä ja myöhemmin Pitäjänmäessä. Ajaminen Helsingissä on tuttua, mutta sähköautoilijana uutta ovat latauspisteet. 

En ole vielä Hietalahden lisäksi muita latureita keskustassa käyttänyt, koska arjen päivittäisessä ajossa lataukselle ei ole tarvetta. Kertokaa hyviä vinkkejä parhaista latauspisteistä kantakaupungin alueella? Ja mihin mielestänne uusia latauspisteitä voisi sijoittaa? Mihin pikalaturit on piilotettu?

Oma vinkkini Hietalahden torilla lataaville – lukitkaa kaapeli autoon, jos lähdette pariksi tunniksi asioille. Talvella tori on aika ajoin melko autio, varsinkin silloin kun kauppahalli on kiinni. 

Sähköllä vanhaa kolmostietä Tampereelle ja takaisin

Aivan Tampereen keskustasta löytyy maksuton pikalaturi sähköautoille. Kävimme koko perheen voimin Tampereella pienellä kesäreissulla. Hämeenlinnan latauspisteellä oli jopa pientä jonon tynkää.

Kävimme perheen kanssa kesäreissulla Tampereella, jonne päätimme ajaa Espoosta vanhaa kolmostietä pitkin. Tie 130 on valtatie 3:n rinnakkaistie, joka alkaa pääkaupunkiseudun päässä Kehä III:n liittymästä ja kulkee Hämeenlinnaan saakka valtatie 3:n vieressä. 

Kauniita maisemia, moottoripyöräilijöitä ja hyvä asfaltti

En ole ajanut tietä 130 aikoihin. Käyn työn puolesta viikottain Tampereella, mutta kuljen työmatkat aina junalla.  Ja autolla olemme ajaneet viime vuodet moottoritietä. 

Nyt kun ajan täyssähköllä, moottoritie ei ole välttämättä mieluisin valinta pidemmillä matkoilla. Nissan LEAFillä energia riittää pidemmälle kun ajaa 120 km/h sijaan vaikkapa 80-90 km/h. 

Tie 130 on hyvässä kunnossa ja heinäkuussa liikenne sujui rauhallisesti. Maisemat näyttivät vanhalla pikkutiellä erilaisilta kuin moottoritietä ajaessa. 80 km/h nopeusrajoitus on energiankulutuksen kannalta passeli. 

Tiiriön latauspisteellä jopa jonon tynkää

Helsinki-Tampere-välillä latauspisteitä on melko tiheästi. Latasimme auton molempiin suuntiin ajaessamme Hämeenlinnassa ABC Tiiriön pikalatauspisteellä. Menomatkalla sunnuntaina laturi oli vapaana, mutta paluumatkalla maanantaina latauspisteellä kävi kuhina. 

Autoimme kahta herraa Charge & Driven laturin käytössä. Eläkkeellä olevat mukavat rekkakuskit olivat kuljettamassa Saksasta tuotua e-Golfia Tampereelle ja tarvitsivat sähköä viimeisiin kilometreihin. Latauspisteen käyttöliittymä oli heille uudempi juttu, vaikka autoilun suhteen kyseessä oli kaksi kokenutta konkaria. 

Juttelimme myös omaa latausvuoroaan odottavan herran kanssa, joka oli tullut Alankomaista Suomeen lomia viettämään. Hän kertoi, että Alankomaissa latureita on paljon ja niitä on helpompi käyttää – eri sähköyhtiöiden laturit voi ymmärtääkseni maksaa yhteisellä sovelluksella. Siinä olisi hyvä esimerkki myös Suomen tulevaan kehitykseen!

Tampereen keskustasta sähköä hintaan 0, 00 eur/min

Hämeenlinnasta ajoimme Tampereelle moottoritietä rekan imussa. Minusta yksi asia, joka tekee sähköautoilusta mielenkiintoista on energiankulutuksen tarkka seuranta. Mieheni ajoi Hämeenlinna-Tampere välin ja se olikin melko tarkkaa touhua: meillä on melko usein skaba käynnissä siitä, kumpi ajaa taloudellisemmin. 

Tampereella ei olisi tarvinnut autoa ladata, mutta halusin testata Rongankadun maksuttoman Virta-laturin. Virta-latauspiste hämäsi hieman ensimmäisellä käyttökerralla. Ensin latauspisteellä kävi mieheni, joka latasi kännykkään Virta-sovelluksen. Sovelluksen kautta lataus toimi hyvin hinnalla 0,00 eur/min, mutta ilmaista latausta varten piti syöttää sovellukseen luottokorttitiedot – mietimme miksi, jos lataus on joka tapauksessa maksutonta. 

Seuraavana aamuna ennen Särkänniemeen lähtöä kokeilin silkasta mielenkiinnosta Rongankadulla Virta-latauskorttia, johon oli leasingin yhteydessä ladattu vähän rahaa. Korttihan oli superhelppo! 

Latauskorttia heilautetaan Virta-laturin lukijan edessä. Tämän jälkeen vaan kaapeli kiinni autoon ja start-napista lataus päälle. Lataus lopetetaan myös kortilla, jolta ei tällä kertaa veloitettu maksuttomalla latauspisteellä mitään. 

Espoo – Tampere – Espoo sähköautolla heinäkuussa

– Matkan pituus noin 190 km suuntaansa, keskinopeus 90 km/h, sää poutainen

– Latauksia Nissan LEAFillä yksi molempiin suuntiin, ABC Tiiriö Hämeenlinna, Paroistentie 1. Charge & Drive -pikalaturi ravintolan terassin edessä parkkipaikan nurkassa. 

– Tampereen keskustassa maksuton Virta-pikalaturi osoitteessa Rongankatu 12. Autoa ei olisi Tampereella tarvinnut ladata, mutta kokeilimme mielenkiinnosta☺

Kolmella eurolla 390 kilometriä

Alle kolme euroa meni latauksiin, kun ajoin lasten kanssa Savonlinnan mökiltä takaisin kotiin. 

Sähköautoilin kotiin Savonlinnasta tyttöjen kanssa eilen. Mies oli palannut kaupunkiin jo alkuviikosta, joten tiedossa oli tyttöjen road trip sisältäen muun muassa karkkia, kiivasta keskustelua soitettavasta musiikista, piirrettyjä, xx määrän tulevan ekaluokkalaisen ääneen lukemia Aku Ankan sarjiksia, sekä tietty lasten suosikit – lataustauot. 

Ettei mökkimatka kävisi liian tylsäksi

Olen ajanut parikymmentä vuotta tuota neljänsadan kilometrin väliä. Pienet  lapset toivat muutama vuosi sitten mökkimatkaan pikantin lisän. Jotta elämä ei olisi liian tylsää, taisin liisata sähköauton juuri kun tyttöjen kanssa alkoi olla helpompaa matkustaa.

Kun liisasin auton ajattelin, että voin vaikka lainata miehen tai oman äitini autoa ja hurruutella bensalla pidemmät matkat, jos en uskalla maantielle sähköllä. Mutta kun kesän alussa tutkin karttaa, innostuin – latauspisteitä oli ilmestynyt kutos- ja vitosteiden varsille kuin sieniä sateella. Siispä matkaan. 

Takaluukussa vaatteita, pelastusliivejä, mela ja mitä lomalla nyt tarvitsee

Ajoin mökille heinäkuun alussa kutostietä. Erittäin toimiva reitti, erityisen kiva oli viimeinen pätkä Imatralta Parikkala – Punkaharju -tietä Savonlinnaan. Ajattelin ajaessani että hitsit, tässä minä kuljetan lapsiani tuulisähköllä kansallismaisemassa mökille! 

Eilen lähdin paluumatkalle parin viikon mökkeilyn jälkeen. Leafin tavaratila on yllättävän iso. Meillä oli mukana viisi kassia ja kaiken maailman rompetta, esim. SUP-mela ja märkäpukua. SUP-lautakin mahtuisi ihan hyvin tavaratilaan (ilmatäytteisen laudan rinkka siis) parin laukun kera. Nyt lauta oli onneksi jo valmiina mökillä. Ja koirakin oli valmiiksi mökillä – iso villakoira mahtuu muuten myös Leafin tavaratilaan silloin kun haluaa.

Ilmaista sähköä vitostien varrella

Paluumatka kulki vitostietä reittiä Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo. Nissanin range (eli matka, jolla autolla voi ajaa yhdellä latauksella) on noin 200 kilometriä olosuhteista riippuen, mutta maantiellä pirpanoiden kanssa lataan akkua mielummin liian usein kuin liian harvoin. 

Latasin auton paluumatkalla Juvalla, Kuortissa ja Lahdessa (lista latauspisteistä blogin lopussa). 

Tällä kertaa reittivalinta osoittautui todella edulliseksi. Suur-Savon Sähkö on asentanut uusia latauspisteitä Etelä-Savoon ja toistaiseksi nämä latauspisteet ovat maksuttomia. Kiitos ja kumarrus!

Tuulisähköä parilla eurolla loppumatkalle

Juvalla ja Kuortissa latasin akun pikalaturissa lähes täyteen. Lahdesta oli ostettava loppumatkalle hieman tuulisähköä kahdella eurolla ja kahdellakymmenellä sentillä. Myöhemmin huomasin, että Mäntsälässä olisi myös ollut maksuton laturi – olisin säästänyt nuo kaksi euroa😊!

Suur-Savon Sähkön latauspisteissa hyvä juttu on minusta  helppokäyttöisyyden lisäksi se, että pikalaturin vieressä on erillinen Type 2 -laturi. Jos pikalaturi on käytössä voi odotellessa ottaa hitaammasta Type 2 -tolpasta sähköä. Ja jos haluaa hifistellä, voi pikalaturin jälkeen käydä vielä Type 2-tolpalla lataamassa akun ihan täyteen. Pikalaturi lataa akun yleensä 90-95 % tasolle, joku insinööri osaisi varmaan kertoa miksi. 

Kaiken kaikkiaan matkaan meni taukoineen noin seitsemän tuntia. Kuortissa odottelimme ensin puoli tuntia pikalaturin vapautumista ja toisaalta taas juttelimme Savonlinnaan matkalla olleen veljeni perheen kanssa aika pitkään ravintolassa – kauemmin mitä lataus kesti. Lisäksi Leafillä ei kannata pitkää matkaa tehdessä posottaa motarilla 120 km/h, vaan pikkasen rauhallisemmin. Pitkää matkaa tehdessä 90-100 km/h tuntuu aika hyvältä vauhdilta niin teho ei syö kilometrejä.  

Moinsalmi / Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo

  • Matkan pituus noin 390 km
  • Sää poutainen ja fiilis hyvä
  • Kyydissä aikuinen, kaksi lasta, takaluukku aika täynnä
  • Lataustaukoja kolme, kustannus 2,20 euroa
  • Lataukset
  • ABC Juva, Suur-Savon Sähkön pikalaturi rakennuksen eteläpuolella parkkiksella, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kuortti, Suur-Savon Sähkön pikalaturi parkkiksen laidassa, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kivimaa Lahti, Fortumin Charge & Drive nököttää keskellä pihaa, 100 % tuulisähköä. Toimii RFID-sirulla, kännykkäsovelluksella tai tekstarilla. 

    Hiljaisuus vaatii sähköauton kuskilta tarkkuutta taajamissa

    “Se on tosi hiljainen!” On yleisin kommentti, jonka olen saanut sähköautosta. Auton hiljainen ääni liitetään usein  ajomukavuuteen, mutta minusta kyse on myös turvallisuudesta. 

    Sähköautosta ei kuulu ääntä. Ei vaikka kuinka painaa kaasua. Toki ääntä syntyy esimerkiksi renkaista ja ilmastoinnin puhalluksesta – ja ajoittain myös lapsista takapenkillä – mutta jos auto hurisee tai piippaa parkissa käynnistyessään, ääni saattaa olla insinöörien lisäämä ominaisuus. 

    Äänettömyys on mukavaa

    Se, että sähköautoni on hiljainen, on minusta yksi auton parhaita puolia. Lyhyillä matkoilla musiikki kuuluu selkeästi ja pidemmillä matkoilla lasten kuunnelmia ja äänikirjoja ei tarvitse huudattaa. 

    Mutta. Väitän, että kevyen liikenteen kulkijat, etenkin lapset, ovat tottuneet ennakoimaan auton lähestyvän vahvasti äänen perusteella. 

    Koekenttänä taloyhtiö, jossa vilisee lapsia

    Asumme taloyhtiössä, jossa asuu meidän muksujen lisäksi noin 40 lasta. Autopaikkani sijaitsee sisäpihalla leikkipaikkaa vastapäätä. Kun peruutan omalta autopaikalta ulos tai ajan sisään pihaan on poikkeus, jos pihalla ei ole leikkiviä lapsia. 

    Meidän pihan lapset osaavat aika hyvin väistää sisäpihalle ajavia autoja, mutta he ennakoivat tosi paljon äänen perusteella – hyppäävät usein syrjään jo ennen kuin auto näkyy. 

    No sitten minä liisasin sähköauton ja  naapurini totesi: “Siis tosta ei kuulu yhtään mitään kun sä tuut kotiin.”

    Ennakoi ja muista, että sinua ei kuulla

    Yritän olla supertarkkana kun ajan kotikulmilla. Silti äänettömyys tuottaa yllätyksiä – muuallakin kuin omalla pihalla.  

    Kuten esimerkiksi eilen, kun ajoin 80 km/h rajoituksen alueella kuuttakymppiä mutkaisessa kohdassa ja edessä oli yhtäkkiä kaksi maantiepyöräilijää rinnakkain. Eivät huomanneet takaa lähestyvää autoa, ennen kuin olin melko lähellä ja odotin hetken aikaa rauhassa, kunnes toinen vilkaisi taaksepäin ja väisti.

    Ja sitten oli viime viikolla tämä pieni poika, joka juoksi auton edestä tien yli viidenkympin alueella kohdassa, jossa ei ollut suojatietä lähelläkään. Alikulkutunneli tosin olisi ollut tarjolla samassa kohdassa tien alla. Jarrutin ajoissa eikä tilanteessa ollut vaaraa, mutta mietin myöhemmin, mitä olisi voinut tapahtua, jos en olisi alentanut nopeutta

    Pidän lähestyvän auton merkkiäänen aina päällä

    Omassa autossani ja varmaan muissakin sähkiksissä on mahdollista kytkeä jalankulkijoille tarkoitetun lähestyvän auton merkkiääni pois. Minua ääni ei haittaa. Jos ääni on jonkun mielestä hassu, niin olkoon sitten hassu. 

    Merkkiääni on omassa Nissan Leafissa päällä vain alle 30 km/h nopeuksissa (tähän ei liity minkään tason sponsorointia☺). Jos ääni  tekee  sähköautoiluni turvallisemmaksi, antaa humista ja piipata vaan. 


    Ajatuksia sähköauton äänettömyydestä 

    1. Sähköauto on hiljainen ja tuntuu ajaessa kenties kevyeltä, mutta on ihan yhtä painava, ellei jopa painavampi kuin vastaavan kokoinen perinteinen auto. Ei kannata antaa ulkomuodon hämätä. 

    2. Jalankulkijat tai pyöräilijät eivät kuule sähköauton lähestymistä samalla tavalla kuin perinteistä autoa. Kuskin kannattaa pitää tämä mielessä, vaikka auton sisällä olisi mökää tai musa päällä.

    3. Jos ja kun sähköautoja tulee lisää liikenteeseen, lapsillekin voisi jutella, että kaikista autoista ei lähde ääntä, eikä niitä huomaa niin helposti.