Sähköautolla Ruotsissa ja Norjassa, osa 2: Vätternin rantaa Göteborgiin ja Osloon

Reissasimme kesä-heinäkuun taitteessa nelihenkisen perheen voimin täyssähköautolla Ruotsissa ja Norjassa. Matkaa e-Golfilla kertyi yhteensä noin 2000 kilometriä. Kirjoitan kokemuksista muutamassa blogissa.

(EDIT kesäkuu 2019: Cleverin uusi nimi on Bee Charging Solutions, muutos astui voimaan keväällä 2019.)

Tukholma – Gränna: noin 330 km

Matka Tukholmasta Grännaan jännitti hieman. Miksi? No siksi, että meillä ei ollut vielä mitään kokemusta sähköauton lataamisesta ulkomailla. Katsoimme laivasta ulos päästyämme huolella PlugSharesta latauspisteet matkan varrelta. Olin itse apukuskin paikalla ja voi veljet kun jänskätti!

Pysähdyimme lataamaan Stavsjön Circle -huoltoasemalle Cleverin laturilla. Päädyimme tähän kahdesta syystä. Ensinnäkin meillä oli muutama kymppi rahaa ladattuna Cleverin tilille ja postissa tilattu Cleverin RFID-tägi. Lisäksi vieressä sijaitseva Stavsjö Krog & Cafe oli saanut Tripadviserissa mahtavat kehut. Eli sinne!

Ja voi mikä helpotus! Ennakkoon tilaamamme RFID-tägi toimi kuin vettä vaan. Pikalaturi oli vapaana. Ja mikä parasta, Stavsjö Krog & Cafe oli maineensa veroinen – lämmin suositus hyvälle kotiruualle.

Gränna on kaunis ja rauhallinen pikkukaupunki, josta saa älyttömän hyviä karkkeja.

Gränna – Göteborg: noin 190 km

Matka Grännasta Göteborgiin oli minulle, teollisuuden kasvatille silmiä avaava. Ruotsalaisia teollisuuspaikkakuntia tuli vastaan yksi toisensa jälkeen.

Ajoin Grännasta Boråsiin upeissa maisemissa: tie kulkee Grännan jälkeen Vätternin rantaa. Ja ensimmäistä kertaa käytin e-Golfin nopeudensäädintä ja sitä nappia, joka ylläpitää automaattisesti toivotun välimatkan edellä ajavaan autoon – ja jarruttaa jopa pysähdykseen saakka jos edellä ajava auto hidastaa. Ihan mielettömän hyvä ominaisuus.

Pysähdyimme matkan varrella Boråsissa lataamaan Circlen asemalla Cleverin laturilla.

Göteborgissa odotti positiivinen yllätys: Hotel Lisebergin vieressä oli kaupungin Type 2 -tolppa ja pikalaturi. Lisäksi Göteborgin kaupunki tarjoaa sähköt Type 2:ssa läpi kesän. Iso kiitos.

Universeum Göteborgissa. Katolla on kesäkahvila ja puutarha.

Göteborg – Oslo: noin 290 km

Lähestyessämme Norjan rajaa maisemat muuttuivat yhä jylhemmiksi. Tuulimyllyjä oli paljon. Juuri ennen Norjaan siirtymistä kävimme siipaisemassa vielä akun täyteen Circlessä ja sillä sähköllä kiipesimmekin Holmenkollenille saakka.

Norjan teillä sähköautojen määrä kasvoi silmissä. Latauspaikkoja ilmestyi PlugShareen kuin sieniä sateella.

Holmenkollenilla voi ladata hiihtoliiton latureista

Scandic Holmenkollenille päästyämme kävimme pysäköimässä auton Norjan Hiihtoliiton parkkikselle. Parkkipaikka on hyppyrimäen juurella.

Norjan Hiihtoliiton lataustolpat ovat kaikkien käytössä, mutta auto saa olla parkissa vain klo 7-23. Latasimme sähköä hiihtoliitolta niin paljon kun ehdimme ja loput Charge & Drivelta seuraavan päivän ajoa varten. Se suuntautui Laerdaliin, siitä seuraavassa blogissa.

Fiilis tässä vaiheessa? Aika kiva. Me ajettiin sähköllä lasten kanssa Norjaan! Vähän yli vuosi sitten me ei ajettu sähköllä vielä mihinkään!

Jatkan matkakertomusta Holmenkollenilta pohjoiseen seuraavassa blogissa.

Perheen toinenkin auto vaihtuu pian täyssähköksi

Missä lataamme, miten pitkiä matkoja ajamme ja miksi vaihdoimme kokonaan sähköön?

Minulla on ollut sähköauto (Nissan Leaf) liisattuna huhtikuusta 2017. Syksyllä 2017 miehenikin päätti luopua bensa-autosta ja siirtyä täyssähköön. Parin viikon päästä, muutaman kuukauden odotuksen jälkeen e-Golf saapuu talouteen ja sitten koko perhe liikkuu sähköllä.

Missä lataamme autot?

Lataan omaa Nissan Leafia tällä hetkellä oman autokatoksen tavallisesta pistorasiasta. Autoa ei tarvitse ladata joka yö.  Emme ole vielä asentaneet laturia: katsomme rauhassa tilannetta sitten kun toinenkin sähköauto on taloudessa. Ajattelimme, että lataus sujuu helposti vuoroöinä tai esimerkiksi niin, että toinen laittaa auton piuhaan illaksi ja toinen yöksi.

Aiomme kuitenkin seurata laturitarjouksia ja miettiä eri vaihtoehtoja: meidän mielestä latauslaitteet ja asennus on sen verran iso investointi verrattuna pelkkään sähköön, että eri ratkaisuja kannattaa miettiä hetken aikaa.

Miten pitkiä matkoja ajamme?

Minä ajan päivittäin 0 – 60 km ja mieheni suunnilleen saman verran. Asumme Espoossa ja käymme molemmat Helsingin keskustassa töissä. Viemme ja haemme lapsia päiväkotiin ja käymme koululla, ruokakaupassa, harrastuksissa ja kyläilemässä. Kuljemme lähes kaikki vapaa-ajan matkat autolla, mutta työmatkoilla käytämme liityntäparkkeja juna- tai metroasemilla.

e-Golfin maksimirange (niin sanottu toimintasäde täydellä akulla) on noin 300 km ja Nissan Leafin noin 200 km. Talvella hieman vähemmän. Viikottaisessa kaupunkiajossa sähköauton käyttäminen on huolettomampaa kuin bensa- tai dieselauton: huoltoasemalla ei tarvitse käydä koskaan tankkaamassa.

Autoa voi ladata asioinnin yhteydessä kätevästi tosi monessa paikassa: esim kaupan parkissa, ostarissa, liityntäparkissa, tai keskustan lataustolpassa. Olen ajanut sähköautolla kohta vuoden, eikä auto ole kertaakaan jättänyt minua tien päälle.

Vietämme kesällä paljon aikaa Savonlinnassa – sinne pääsee hyvin sähköllä. Ajelemme myös Turun, Hämeenlinnan ja Tampereen suuntaan silloin tällöin.

Miksi vaihdoimme bensa-autoista sähköautoihin?

Sähköautolla on kivaa ajaa ja sitä on helppo käyttää. Huolto- ja energiakustannukset ovat pienemmät kuin bensa-autolla: minulla meni vuonna 2017 sähköön noin 130 euroa.

Sähköautot ovat tehokkaita ja niissä on uutta teknologiaa. Sähköauto on ajossa päästötön ja kokonaispäästöt ovat selvästi polttomoottoriautoa pienemmät.

Ei meillä sen kummempaa filosofiaa tässä taustalla ole.

Lopuksi se klassinen kysymys: miten ajamme hiihtolomalle Lappiin? – menemme lentsikalla tai junalla. Jos tarvitsemme autoa, vuokraamme auton paikan päältä tai laitamme auton junaan.

Hietalahden kirppiksellä käy heinäkuussa kuhina – sähköautolla mahdut mukaan

Hietalahden torilla Helsingissä käy heinäkuun kirpputoripäivinä melkoinen kuhina! Parkkipaikka on kortilla, paitsi jos liikut sähköllä.

Kävin kaupungilla. Ajattelin pyörähtää alennusmyynneissä ennen töiden alkua ja samalla katsoa miten Hietalahden torilla sijaitseva Helenin ja Virtapisteen latauspiste toimii. 

Asumme Länsi-Espoossa ja meiltä Helsingin keskustaan on reilu 20 kilometriä Länsiväylää pitkin. Edestakaisen matkan aikana Nissan Leafiä ei tarvitse ladata, eikä muutenkaan arkiajossa pääkaupunkiseudulla. Mutta Hietalahden torin laturi on varmasti kätevä jatkossa, sillä tori on lähellä Länsiväylän liittymää ja siitä pääsee helposti kävellen tai sporalla keskustassa melkein mihin vaan. Sitten on sähköautoetu –  latauksen aikaisesta pysäköinnistä ei liikennemerkin mukaan tarvitse maksaa. 

Laturi maastoutuu maisemaan

Ajoin auton parkkiin Hietalahden torille perjantaina puolen päivän jälkeen. Siellähän kävi kuhina! Kirpputorilla oli kauniina kesäpäivänä niin paljon porukkaa, ettei mukaan meinannut autolla mahtua. Katso kuva: löydätkö lataustolpan? 

Hietalahden tori kirppispäivänä heinäkuisena perjantaina. Missä se lataustolppa luuraa?

Helenin ja Virtapisteen latauspisteelle ajetaan Hietalahden kauppahallin kulmalta. Jos tulet esimerkiksi Bulevardilta, kierrä tori vastapäivään ja käänny heti hallin takaa Lönkalta ennen liikennevaloja vessapömpelin ja hallin välistä torille. Tadaa! Type 2 -tolppa on paraatipaikalla hienosti mustalla maalilla maastoutettuna hallin kulmalla. 

Laturi toimii tekstarilla tai Virtapisteen RFID-tägillä. Itselläni on käytössä tägi: kaapeli kiinni autoon ja lataus alkaa näyttämällä RFID-tägiä lukijalle.  

Helenin ja Virtapisteen latauspiste on musta, eikä huuda olemassaoloaan. Se on minusta hyvä juttu – musta väri maastoutuu kaupunkimaisemaan.

Maitoa kaupasta ja takaisin kotiin

Olin jo kotimatkalla keskustasta Espoooseen kun poikkesin torille.Tällä kertaa en tajunnut, että olisin voinut ajaa lataustolpalle jo tulomatkalla ja käydä hoitamassa asiat keskustassa akun latautuessa. 

Nyt kävin latauksen aikana vain Hietalahdenrannan kaupassa, ostin pari litraa maitoa ja lähdin kotimatkalle. Tänä aikana sain kuitenkin parikymmentä kilometriä akkuun lisää virtaa. 

Vinkatkaa hyvistä latauspisteistä Helsingissä! 

Helsinki on toinen kotikaupunkini. Asuin lapsuuden Konalassa,  opiskeluaikoina Haagassa ja Viikissä ja myöhemmin Pitäjänmäessä. Ajaminen Helsingissä on tuttua, mutta sähköautoilijana uutta ovat latauspisteet. 

En ole vielä Hietalahden lisäksi muita latureita keskustassa käyttänyt, koska arjen päivittäisessä ajossa lataukselle ei ole tarvetta. Kertokaa hyviä vinkkejä parhaista latauspisteistä kantakaupungin alueella? Ja mihin mielestänne uusia latauspisteitä voisi sijoittaa? Mihin pikalaturit on piilotettu?

Oma vinkkini Hietalahden torilla lataaville – lukitkaa kaapeli autoon, jos lähdette pariksi tunniksi asioille. Talvella tori on aika ajoin melko autio, varsinkin silloin kun kauppahalli on kiinni. 

Kolmella eurolla 390 kilometriä

Alle kolme euroa meni latauksiin, kun ajoin lasten kanssa Savonlinnan mökiltä takaisin kotiin. 

Sähköautoilin kotiin Savonlinnasta tyttöjen kanssa eilen. Mies oli palannut kaupunkiin jo alkuviikosta, joten tiedossa oli tyttöjen road trip sisältäen muun muassa karkkia, kiivasta keskustelua soitettavasta musiikista, piirrettyjä, xx määrän tulevan ekaluokkalaisen ääneen lukemia Aku Ankan sarjiksia, sekä tietty lasten suosikit – lataustauot. 

Ettei mökkimatka kävisi liian tylsäksi

Olen ajanut parikymmentä vuotta tuota neljänsadan kilometrin väliä. Pienet  lapset toivat muutama vuosi sitten mökkimatkaan pikantin lisän. Jotta elämä ei olisi liian tylsää, taisin liisata sähköauton juuri kun tyttöjen kanssa alkoi olla helpompaa matkustaa.

Kun liisasin auton ajattelin, että voin vaikka lainata miehen tai oman äitini autoa ja hurruutella bensalla pidemmät matkat, jos en uskalla maantielle sähköllä. Mutta kun kesän alussa tutkin karttaa, innostuin – latauspisteitä oli ilmestynyt kutos- ja vitosteiden varsille kuin sieniä sateella. Siispä matkaan. 

Takaluukussa vaatteita, pelastusliivejä, mela ja mitä lomalla nyt tarvitsee

Ajoin mökille heinäkuun alussa kutostietä. Erittäin toimiva reitti, erityisen kiva oli viimeinen pätkä Imatralta Parikkala – Punkaharju -tietä Savonlinnaan. Ajattelin ajaessani että hitsit, tässä minä kuljetan lapsiani tuulisähköllä kansallismaisemassa mökille! 

Eilen lähdin paluumatkalle parin viikon mökkeilyn jälkeen. Leafin tavaratila on yllättävän iso. Meillä oli mukana viisi kassia ja kaiken maailman rompetta, esim. SUP-mela ja märkäpukua. SUP-lautakin mahtuisi ihan hyvin tavaratilaan (ilmatäytteisen laudan rinkka siis) parin laukun kera. Nyt lauta oli onneksi jo valmiina mökillä. Ja koirakin oli valmiiksi mökillä – iso villakoira mahtuu muuten myös Leafin tavaratilaan silloin kun haluaa.

Ilmaista sähköä vitostien varrella

Paluumatka kulki vitostietä reittiä Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo. Nissanin range (eli matka, jolla autolla voi ajaa yhdellä latauksella) on noin 200 kilometriä olosuhteista riippuen, mutta maantiellä pirpanoiden kanssa lataan akkua mielummin liian usein kuin liian harvoin. 

Latasin auton paluumatkalla Juvalla, Kuortissa ja Lahdessa (lista latauspisteistä blogin lopussa). 

Tällä kertaa reittivalinta osoittautui todella edulliseksi. Suur-Savon Sähkö on asentanut uusia latauspisteitä Etelä-Savoon ja toistaiseksi nämä latauspisteet ovat maksuttomia. Kiitos ja kumarrus!

Tuulisähköä parilla eurolla loppumatkalle

Juvalla ja Kuortissa latasin akun pikalaturissa lähes täyteen. Lahdesta oli ostettava loppumatkalle hieman tuulisähköä kahdella eurolla ja kahdellakymmenellä sentillä. Myöhemmin huomasin, että Mäntsälässä olisi myös ollut maksuton laturi – olisin säästänyt nuo kaksi euroa😊!

Suur-Savon Sähkön latauspisteissa hyvä juttu on minusta  helppokäyttöisyyden lisäksi se, että pikalaturin vieressä on erillinen Type 2 -laturi. Jos pikalaturi on käytössä voi odotellessa ottaa hitaammasta Type 2 -tolpasta sähköä. Ja jos haluaa hifistellä, voi pikalaturin jälkeen käydä vielä Type 2-tolpalla lataamassa akun ihan täyteen. Pikalaturi lataa akun yleensä 90-95 % tasolle, joku insinööri osaisi varmaan kertoa miksi. 

Kaiken kaikkiaan matkaan meni taukoineen noin seitsemän tuntia. Kuortissa odottelimme ensin puoli tuntia pikalaturin vapautumista ja toisaalta taas juttelimme Savonlinnaan matkalla olleen veljeni perheen kanssa aika pitkään ravintolassa – kauemmin mitä lataus kesti. Lisäksi Leafillä ei kannata pitkää matkaa tehdessä posottaa motarilla 120 km/h, vaan pikkasen rauhallisemmin. Pitkää matkaa tehdessä 90-100 km/h tuntuu aika hyvältä vauhdilta niin teho ei syö kilometrejä.  

Moinsalmi / Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo

  • Matkan pituus noin 390 km
  • Sää poutainen ja fiilis hyvä
  • Kyydissä aikuinen, kaksi lasta, takaluukku aika täynnä
  • Lataustaukoja kolme, kustannus 2,20 euroa
  • Lataukset
  • ABC Juva, Suur-Savon Sähkön pikalaturi rakennuksen eteläpuolella parkkiksella, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kuortti, Suur-Savon Sähkön pikalaturi parkkiksen laidassa, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kivimaa Lahti, Fortumin Charge & Drive nököttää keskellä pihaa, 100 % tuulisähköä. Toimii RFID-sirulla, kännykkäsovelluksella tai tekstarilla. 

    Hiljaisuus vaatii sähköauton kuskilta tarkkuutta taajamissa

    “Se on tosi hiljainen!” On yleisin kommentti, jonka olen saanut sähköautosta. Auton hiljainen ääni liitetään usein  ajomukavuuteen, mutta minusta kyse on myös turvallisuudesta. 

    Sähköautosta ei kuulu ääntä. Ei vaikka kuinka painaa kaasua. Toki ääntä syntyy esimerkiksi renkaista ja ilmastoinnin puhalluksesta – ja ajoittain myös lapsista takapenkillä – mutta jos auto hurisee tai piippaa parkissa käynnistyessään, ääni saattaa olla insinöörien lisäämä ominaisuus. 

    Äänettömyys on mukavaa

    Se, että sähköautoni on hiljainen, on minusta yksi auton parhaita puolia. Lyhyillä matkoilla musiikki kuuluu selkeästi ja pidemmillä matkoilla lasten kuunnelmia ja äänikirjoja ei tarvitse huudattaa. 

    Mutta. Väitän, että kevyen liikenteen kulkijat, etenkin lapset, ovat tottuneet ennakoimaan auton lähestyvän vahvasti äänen perusteella. 

    Koekenttänä taloyhtiö, jossa vilisee lapsia

    Asumme taloyhtiössä, jossa asuu meidän muksujen lisäksi noin 40 lasta. Autopaikkani sijaitsee sisäpihalla leikkipaikkaa vastapäätä. Kun peruutan omalta autopaikalta ulos tai ajan sisään pihaan on poikkeus, jos pihalla ei ole leikkiviä lapsia. 

    Meidän pihan lapset osaavat aika hyvin väistää sisäpihalle ajavia autoja, mutta he ennakoivat tosi paljon äänen perusteella – hyppäävät usein syrjään jo ennen kuin auto näkyy. 

    No sitten minä liisasin sähköauton ja  naapurini totesi: “Siis tosta ei kuulu yhtään mitään kun sä tuut kotiin.”

    Ennakoi ja muista, että sinua ei kuulla

    Yritän olla supertarkkana kun ajan kotikulmilla. Silti äänettömyys tuottaa yllätyksiä – muuallakin kuin omalla pihalla.  

    Kuten esimerkiksi eilen, kun ajoin 80 km/h rajoituksen alueella kuuttakymppiä mutkaisessa kohdassa ja edessä oli yhtäkkiä kaksi maantiepyöräilijää rinnakkain. Eivät huomanneet takaa lähestyvää autoa, ennen kuin olin melko lähellä ja odotin hetken aikaa rauhassa, kunnes toinen vilkaisi taaksepäin ja väisti.

    Ja sitten oli viime viikolla tämä pieni poika, joka juoksi auton edestä tien yli viidenkympin alueella kohdassa, jossa ei ollut suojatietä lähelläkään. Alikulkutunneli tosin olisi ollut tarjolla samassa kohdassa tien alla. Jarrutin ajoissa eikä tilanteessa ollut vaaraa, mutta mietin myöhemmin, mitä olisi voinut tapahtua, jos en olisi alentanut nopeutta

    Pidän lähestyvän auton merkkiäänen aina päällä

    Omassa autossani ja varmaan muissakin sähkiksissä on mahdollista kytkeä jalankulkijoille tarkoitetun lähestyvän auton merkkiääni pois. Minua ääni ei haittaa. Jos ääni on jonkun mielestä hassu, niin olkoon sitten hassu. 

    Merkkiääni on omassa Nissan Leafissa päällä vain alle 30 km/h nopeuksissa (tähän ei liity minkään tason sponsorointia☺). Jos ääni  tekee  sähköautoiluni turvallisemmaksi, antaa humista ja piipata vaan. 


    Ajatuksia sähköauton äänettömyydestä 

    1. Sähköauto on hiljainen ja tuntuu ajaessa kenties kevyeltä, mutta on ihan yhtä painava, ellei jopa painavampi kuin vastaavan kokoinen perinteinen auto. Ei kannata antaa ulkomuodon hämätä. 

    2. Jalankulkijat tai pyöräilijät eivät kuule sähköauton lähestymistä samalla tavalla kuin perinteistä autoa. Kuskin kannattaa pitää tämä mielessä, vaikka auton sisällä olisi mökää tai musa päällä.

    3. Jos ja kun sähköautoja tulee lisää liikenteeseen, lapsillekin voisi jutella, että kaikista autoista ei lähde ääntä, eikä niitä huomaa niin helposti. 

    “Hei! Olet eka lataaja!”

    7.7.2017 – Savonlinnan keskustaan on Oopperajuhlien alla avattu uusi sähköautojen latauspiste paraatipaikalle kaupungin keskustaan. Lataus Suur-Savon Sähkön uudella pisteellä Rantakadulla on ainakin toistaiseksi maksutonta ja laitetta on helppo käyttää. 

      Loma jatkuu Savonlinnan maisemissa. Sovimme torstaina lasten kanssa, että käymme Pikku Kakkosen leikkipuistossa ennen kampaamo- ja kauppareissua. Minulla oli tietysti oma lehmä ojassa: kiinnosti tosi paljon käydä katsomassa oliko Tottin torin latauspiste on auki. Ja olihan se. 

      Maksutonta sähköä Savonlinnan keskustasta

      Hetken epäröin sillä – kuten kuvasta näkyy –  maali taisi vielä olla märkää. 

      Perusluonteeni on helposti asiasta kuin asiasta innostuva. Joten mietin, että jos Enston latausrasiassa palaa vihreä valo, tarkoittaa se sähköä, vaikka maalattuihin ruutuihin ei saisikaan vielä ajaa. Sitäpaitsi uusi maksuton latauspiste on vähän niin kuin joulu. Siispä pysäköin auton asiallisesti tuohon oranssien tötsien viereen. 

      Lataus Suur-Savon Sähkön julkisella Type 2 -latauspisteellä on helppoa. Ainakin toistaiseksi lataus on maksutonta, joten latausta aloittaessa ei tarvitse ihmetellä erilaisten kännykkäsovellusten tai rfid-tunnistuksen kanssa. 

      Oma latauskaapeli kannattaa pitää mukana matkalla 

      Kun saat auton parkkiin, ota oma Type 2 -kaapeli autosta. Kytke latauskaapelin toinen pää Enston latauspömpeliin ja toinen pää autoon.  

      Rantakadulla lataus kytkeytyy päälle automaattisesti kun kaapeli on kiinni laturissa ja autossa. Ladattaessa laturin valo vaihtuu vihreästä siniseksi. 

      Mitä jos joku kiskoo kaapelin irti latauksen aikana? 

      Tämä oli yksi kysymyksistäni autoliikkeessä kun otin sähköauton keväällä koeajoon. Mietin voiko auton viereltä poistua ikinä mihinkään vai täytyykö latauksen aikana odotella jossain lähistöllä. 

      Koska kaapelit maksavat jonkun verran ja uuden hankkimisessa on vaivaa, lukitsen kaapelin latauksen ajaksi kiinni autoon. Lukituksen saa päälle auton kojelaudasta ratin vierestä, tai sitten avaimesta. Tässä on sama logiikka kuin auton ovien lukituksessa, ei sen kummempaa. 

      Oma autoni ja varmaan moni muukin malli mahdollistaa myös ystävällisen eleen: kaapelin voi lukita niin, että lukitus vapautuu, kun oman auton akku on täynnä. Seuraava lataaja pääsee aloittamaan latauksen, vaikka latauspaikalle ensin saapunut olisi vielä kaupassa, lenkillä tai ties missä hurvittelemassa. 

      Leikkipuistosta palatessa tuulilasissa odotti terveiset

      Kun melko lailla lyhyen (+ 12 astetta) leikkipuistosession jälkeen kävelimme autolle, tuulilasissa odotti lippulappunen. Katsoin vähän kauempaa, että pahus vieköön, nyt innokasta sähköautoilijaa sakotetaan vain sen takia, että vihreä maali oli märkää! 

      Mutta ei. Siinähän oli terveiset Suur-Savon Sähköltä: “Hei! Olet eka lataaja!” 

      Hyvällä mielellä ja 30 kilometriä rikkaampana lähdimme lähdimme kohti ruokakauppaa. 

      Oma muistilista julkisen latausaseman käytöstä:

      1. Pidä oma latauskaapeli mukana tien päällä. 

      2. Lukitse oma kaapeli kiinni autoon jos epäilet, että joku sen irrottaa. 

      3. Teippaa kaapeliin kiinni oma kännykkänumero tai aseta lukitus vapautumaan kun oman auton akku on täynnä. (En ole itsekään kännykkänumeroa vielä laittanut, mutta tuli mieleen, että tässä voisi olla ideaa.)

      4. Kun oman auton akku  on täynnä (monien automerkkien kännykkäsovellus hälyttää tästä), siirrä auto latauspaikalta ja vapauta paikka seuraavalle. 

      5. Muista ottaa oma latauskaapeli mukaan kun lopetat latauksen😊 (kts. kohta 3).

      Polttomoottoriautoilla ajaville minulla on ystävällinen toive: jättäkää latauspaikat tyhjiksi.

      P.S. Oma autoni  (Nissan Leaf) saa noin puolessa tunnissa Rantakadun laturista sähköä noin 30 kilometrin matkalle