LEAF-kuski e-Golfin ratissa pakkaspäivänä: vallan mainio sähköauto!

Miten kävi kun perheen LEAF-kuski ajoi ekaa kertaa e-Golfia? Tässä fiilikset.

Ajoin tänään ensimmäistä kertaa perheen toista täyssähköautoa, e-Golfia. Ensimmäiset fiilikset e-Golfista oli, että siinähän on vallan mainio auto! Älyttömän ketterä ja hauska ajaa! Eroja omaan sähkikseen Nissan LEAF:iin kyllä löytyy, esimerkiksi hinta. Ja monta muutakin juttua, koska kyseessä on kaksi eri autoa.

Itselläni on liisattuna keväällä 2017 rekisteröity LEAF. Mieheni ajaa vuonna 2018 rekisteröityä e-Golfia. Tässä muutama asia, joihin kiinnitin ensi ajossa huomiota. Ja huom – nämä ovat tosiaan intuitiivisesti ekat asiat, jotka puolen tunnin ajon aikana huomasin. Järjen ääni saattaa sanoa, että listalla on epäolennaisia asioita, mutta tällainen oli minun eka ajokokemus.

Vaihdekeppi vai vaihdenuppi – kumpi laitetaan kun ei ole vaihteita ollenkaan?

Otan tähän myöhemmin kuvat molempien autojen “vaihdenupista” ja “vaihdekepistä”. Täyssähköautossa ei ole vaihteita. Kuski valitsee liikkeen suunnan: eteen tai taakse, sekä sen, kuinka paljon jarrutusenergiaa otetaan talteen ajon aikana.

Nämä valinnat voisi tehdä nappia painamalla, mutta ehkäpä juuri kuskien helpotukseksi valinnat tehdään vaihdekepin paikalla olevalla vipstaakilla.

Tässä on LEAF:in ja e-Golfin eka ero: LEAF:issa vaihteet valitaan napin ja vaihdekepin yhdistelmällä, pyöreällä valitsimella. e-Golfin valitsin jäljittelee automaattivaihteita. Minusta tuntuu, että se kummasta tykkää on vallan makuasia.

Huom! Kun lähdet ajamaan LEAFia ekaa kertaa, R valitaan eri näköisestä nupista eteenpäin ja D taaksepäin, vaikka liikkeen suunta on päin vastoin. Tämä vinkkinä, ettet aja päin seinää. Näin on kuulemma joskus meinannut käydä. 😊

Liikkeelle lähtö

Toinen ero, jonka huomasin ajaessa liittyy liikkeelle lähtöön esimerkiksi valoista tai parkista. LEAF liikkuu kun jalan nostaa jarrulta kaikilla tehoilla ja pakilla. e-Golf on paikallaan, kunnes kuski painaa ajopoljinta. Samanlaisia eroja kun eri polttomoottoriautoillakin.

Pidempi range

Nissan LEAF:in vanhan mallin maksimitoimintasäde on vähän päälle 200 kilometriä, kesällä olen päässyt 219 kilometriin.

e-Golfilla pääsee noin 100 kilometriä pidemmälle. Tosin uudessa LEAF:issä tämäkin on jo tasoittunut. Uuden LEAF:in maksimirange, eli pisin toimintasäde taitaa olla yli 300 kilometriä.

Näyttö

Seurailen ajon aikana aika paljon sitä, kuinka paljon moottori käyttää energiaa. Toki voi pitää hauskaa ja painaa menemään, mutta jos haluaa päästä pitkälle, kannattaa ainakin LEAF:illa ja e-Golfilla ajaa tasaisesti ja turhia kiihdytyksiä välttäen.

e-Golfin mittarit näkyvät oheisessa videossa vasemmassa laidassa (lisäsin videoon kevyttä taustamusiikkia peittääkseni lasten elämänmakuiset kommentit). Lataan tänne joskus videon myös LEAF:in kojelaudan grafiikasta ajossa, kunhan saan jonkun sitä kuvaamaan😊

Tämä on makuasia, eikä välttämättä ole kaikista olennaisin juttu, mutta minusta LEAF:in moottorin tehoa mittaava helminauha on minusta helpompi hahmottaa ajon aikana! LEAF:issa tehon näkee turkoosista pallojonosta, joka liikkuu suoraan kuskin silmien edessä näytöllä. Tarkemman energiankulutuksen ja moottorin tehon voi valita myös keskikonsolin näytölle niin halutessaan.

e-Golfin näyttö jäljittelee aika paljon perinteistä näyttöä ja minusta tuosta kierroslukumittarin tyyppisestä pylpyrästä on vaikea hahmottaa esim. juuri moottorin tehoa nopeasti. Toisaalta kyse on varmasti myös siitä, mihin on tottunut ja tuon näytön voi räätälöidä mieleisekseen.

Mahdollisuudet säätää jarrutusenergian talteenottoa

Nissan LEAF:in vanhassa mallissa on jarrutusenergian talteenotolle kaksi vaihtoehtoa: D ja B.

e-Golfissa vaihtoehtoja on neljä. Neljä on ehkä näin ensituntumalta vähän liikaa, mutta kun tasoja oppii käyttämään, tulevat ne varmasti tarpeen!

Kirjoitan myöhemmin lisää, sillä arkikäytössä eroja on muitakin. e-Golfin kännykkäappi toimii vissiin välillä aika kehnosti. Ehkä kaikkein olennaisin ero arjessa on autoissa käytettävät erilaiset latausstandardit.

Parasta pakkaspäivänä on, että kummassakaan autossa ei ole kohmeisia öljyjä, ei kohmeisia vaihteita. Auton saa lämpimäksi viidessä minuutissa. Bling bling ja ajopeli on valmis matkaan. Se on aika jees.

Sähköauto ei jätä pakkasella tien päälle

Meillä on perheessä kaksi täyssähköautoa, joilla ajamme kaikki matkat. Kirjoitin muutaman ajatuksen arjen talviajoista sähköautolla. Aloitamme kuraisista kaapeleista!

Meillä on perheessä kaksi täyssähköautoa (Nissan Leaf ja e-Golf), joilla ajamme kaikki matkat. Mietin näillä pakkaskeleillä mitä talviajosta kirjoittaisin, kun sähköautolla talvella ajamisessa ei ole oikeastaan mitään ihmeempää. Tässä kuitenkin muutama huomio arkisista asioista – aloitamme kuraisista kaapeleista!

Kuraiset kaapelit takaluukkuun

Sähköauton kuski lataa autoa kaapelilla milloin missäkin. Kaapeleita on yleensä mukana kaksi erilaista ja niillä on mittaa pari metriä, josta suurin osa makaa maassa (parkkitalon betonilattialla, ulkona asfaltilla tai kiveyksellä) silloin kun autoa lataan.

Kun lopetan latauksen, laitan kaapelin takaluukkuun. Kaapeli on kurainen, jäinen tai lumessa ja tämä mohjo päätyy myös takaluukkuun lähes päivittäin. Olen miettinyt kaapeleiden säilytysasiaa niin paljon, että omistan aiheelle vielä oman kirjoituksen.

Latausluukku jäässä

Latausluukku saattaa jäätyä pakkasella ihan niinkun bensatankinkin luukku. Paitsi latausluukun kansi, myös muovinen pistokkeen suoja saattaa olla jäässä. Mutta ei vielä niin pahasti, etteikö kantta saisi nykäistyä sormella auki. Mutta olihan se hauska fiilis ekalla kerralla kun havaitsi pakkasella, että a-haa, ikkunan ja lukon lisäksi mulla voi jäätyä myös latausräppänät – ja mitäs sitten tehdään? Eli ihan samat pienet murheet kuin bensa-autonkin kanssa.

Nopea startti kylmälläkin

Pakkanen on paukkunut pääkaupunkiseudulla helmikuussa kylmimmillään -20 asteessa. Starttasin auton kylmänä juuri tuollaisena aamuna, koska en ollut muistanut laittaa lämmitystä päälle.

Ei siinä sen kummempaa. Lämppäsin autoa pari minuuttia ihan vaan lasten takia, ettei heidän olisi tarvinnut istua kylmään autoon. Mutta itse moottori starttaa heti. Kokemusta kylmäkäynnistyksestä yli 20 asteen pakkasessa minulla ei ole. Norjan sähköautoliiton puheenjohtaja Christine Bu esitteli taannoin kuvaa herrasta, joka asui ihan Norjan pohjoisosassa ja putsaili Leaffiaan lumesta yli 30 asteen pakkasessa – ilmeisesti toimii!

Lämmin ratti ja lämmin sisätila

Lämpöä pukkaa pakkasellakin sisätiloihin nopeasti. Meidän molempien autoissa on ilmalämpöpumppu, joka on tosi mukava ja tuottaa lämpöä nopeasti. Lämmityksen tai viilennyksen voi ajastaa etukäteen tai laittaa kännykällä päälle.

Minulla on Leafissä myös ratinlämmitin (ihanuus!) ja takapenkkien istuinlämmittimet. Mietin kesällä, että mitä minä sillä ratinlämppärillä teen, mutta on kuulkaas aivan mahtava peli! Käytän ratin lämppäriä kylmällä paljon kun lähden liikkeelle. Tai oikeastaan aina. Ja lapset tykkää takana kun penkki on lämmin.

Lyhyempi toimintamatka

Kun autoa lämmittää, kuluttaa lämmitys sähköä. Kylmä moottori kuluttaa myös enemmän sähköä. Tämä vaikuttaa toimintamatkaan ja saattaa tiputtaa sen Leafissa esim. 200 kilometristä 150 kilometriin.

Sähkönkulutus on kuitenkin ennustettavaa: toimintamatka ei putoa yllättäen. Sähköauto ei jätä pakkasella tien päälle.

Lapset leffaan ja akku täyteen Isossa Omenassa

Lataan sähköautoa arkena arkisten asioiden yhteydessä silloin kun se on mahdollista. Sunnuntaina akkuun tuli lisää virtaa samalla kun istuin lasten kanssa leffassa.

Minusta on kätevää, että auton voi jättää itsekseen latautumaan samalla kun hoitaa arjen asioita. Sunnuntaina sain yli 100 kilometriä lisää virtaa samalla kun istuin muksujen kanssa leffassa. Simsalabim. 

Iso Omena tarjosi sähköt

Kätyrit 3 pauhasi leffateatterissa noin puolitoista tuntia. Sain auton lataukseen maksuttomaan Type 2 -tolppaan elokuvan ajaksi. Parin tunnin aikana akku täyttyi. 

Olen käyttänyt Plugitin latureita Isossa Omenassa ensimmäisten sähköautoilukuukausien aikana paljon. Laturit sijaitsevat tosi hyvässä paikassa parkkihallissa hissien vieressä ja lataus on maksutonta. Parkkikin on ilmainen  2-4 tunnin ajalta. 

Latausta varten ei tarvita sovelluksia tai RFID-tägejä, homma toimii tekstarilla. Työhuoneeni on nyt kesän ajan Ison Omenan vieressä, joten olen joskus ajanut auton lataukseen aamulla ja siirtänyt sen parin tunnin jälkeen lounastunnilla latauksesta pois.

Toive: lisää latauspisteitä parkkihalleihin

Ainoa asia, mitä mietin Ompun uudessa parkkihallissa on latureiden määrä: kaksi laturia hiljattain uusitussa hallissa. Onkohan latauspisteitä suunnitteilla lisää? Jopa Raision Kauppakeskus Myllyssä oli enemmän latureita kuin Ompussa! Kaikista kätevintä olisi, jos autoa voisi ladata arkisen asioinnin yhteydessä siellä missä muutenkin liikkuu. 

Leffan aikana akku täyteen. 214 km riittää tällä viikolla pitkälle.

Suuri osa arjen latauksista kertyy asioinnin yhteydessä 

Sunnuntaina 23.7. Helsingin Sanomat julkaisi taloussivuilla jutun sähköautokannan kasvusta ja sähköverkon kestävyydestä. Jutussa mietittiin, aiheuttaako sähköautojen samanaikainen kytkeminen latauspisteisiin iltaisin vaarallisen piikin sähkönkulutukseen. 

Lyhyellä kolmen kuukauden kokemuksella sähköautoilusta mietin, että en saisi millään tuota niin sanottua iltapiikkiä omilla latauksillani kuormittumaan. 

Viime viikolla latasin autoa kotona autokatoksessa yhtenä iltana/yönä. Lataukset lähikaupassa, Hietalahden torilla ja Isossa Omenassa riittivät arkiajoon ja myös tälle viikolle. 

Toki kylmillä säillä tilanne on erilainen, mutta silloinkin voi hyödyntää auton ajastinta ja laittaa latauksen päälle vaikkapa vasta aamuyöllä. Tästä voisin kirjoittaa muutaman sanan myöhemmin. Nyt ajelen ainakin pari päivää Ison Omenan ja Plugitin tarjoamalla sähköllä – kiitos!

Sähköllä vanhaa kolmostietä Tampereelle ja takaisin

Aivan Tampereen keskustasta löytyy maksuton pikalaturi sähköautoille. Kävimme koko perheen voimin Tampereella pienellä kesäreissulla. Hämeenlinnan latauspisteellä oli jopa pientä jonon tynkää.

Kävimme perheen kanssa kesäreissulla Tampereella, jonne päätimme ajaa Espoosta vanhaa kolmostietä pitkin. Tie 130 on valtatie 3:n rinnakkaistie, joka alkaa pääkaupunkiseudun päässä Kehä III:n liittymästä ja kulkee Hämeenlinnaan saakka valtatie 3:n vieressä. 

Kauniita maisemia, moottoripyöräilijöitä ja hyvä asfaltti

En ole ajanut tietä 130 aikoihin. Käyn työn puolesta viikottain Tampereella, mutta kuljen työmatkat aina junalla.  Ja autolla olemme ajaneet viime vuodet moottoritietä. 

Nyt kun ajan täyssähköllä, moottoritie ei ole välttämättä mieluisin valinta pidemmillä matkoilla. Nissan LEAFillä energia riittää pidemmälle kun ajaa 120 km/h sijaan vaikkapa 80-90 km/h. 

Tie 130 on hyvässä kunnossa ja heinäkuussa liikenne sujui rauhallisesti. Maisemat näyttivät vanhalla pikkutiellä erilaisilta kuin moottoritietä ajaessa. 80 km/h nopeusrajoitus on energiankulutuksen kannalta passeli. 

Tiiriön latauspisteellä jopa jonon tynkää

Helsinki-Tampere-välillä latauspisteitä on melko tiheästi. Latasimme auton molempiin suuntiin ajaessamme Hämeenlinnassa ABC Tiiriön pikalatauspisteellä. Menomatkalla sunnuntaina laturi oli vapaana, mutta paluumatkalla maanantaina latauspisteellä kävi kuhina. 

Autoimme kahta herraa Charge & Driven laturin käytössä. Eläkkeellä olevat mukavat rekkakuskit olivat kuljettamassa Saksasta tuotua e-Golfia Tampereelle ja tarvitsivat sähköä viimeisiin kilometreihin. Latauspisteen käyttöliittymä oli heille uudempi juttu, vaikka autoilun suhteen kyseessä oli kaksi kokenutta konkaria. 

Juttelimme myös omaa latausvuoroaan odottavan herran kanssa, joka oli tullut Alankomaista Suomeen lomia viettämään. Hän kertoi, että Alankomaissa latureita on paljon ja niitä on helpompi käyttää – eri sähköyhtiöiden laturit voi ymmärtääkseni maksaa yhteisellä sovelluksella. Siinä olisi hyvä esimerkki myös Suomen tulevaan kehitykseen!

Tampereen keskustasta sähköä hintaan 0, 00 eur/min

Hämeenlinnasta ajoimme Tampereelle moottoritietä rekan imussa. Minusta yksi asia, joka tekee sähköautoilusta mielenkiintoista on energiankulutuksen tarkka seuranta. Mieheni ajoi Hämeenlinna-Tampere välin ja se olikin melko tarkkaa touhua: meillä on melko usein skaba käynnissä siitä, kumpi ajaa taloudellisemmin. 

Tampereella ei olisi tarvinnut autoa ladata, mutta halusin testata Rongankadun maksuttoman Virta-laturin. Virta-latauspiste hämäsi hieman ensimmäisellä käyttökerralla. Ensin latauspisteellä kävi mieheni, joka latasi kännykkään Virta-sovelluksen. Sovelluksen kautta lataus toimi hyvin hinnalla 0,00 eur/min, mutta ilmaista latausta varten piti syöttää sovellukseen luottokorttitiedot – mietimme miksi, jos lataus on joka tapauksessa maksutonta. 

Seuraavana aamuna ennen Särkänniemeen lähtöä kokeilin silkasta mielenkiinnosta Rongankadulla Virta-latauskorttia, johon oli leasingin yhteydessä ladattu vähän rahaa. Korttihan oli superhelppo! 

Latauskorttia heilautetaan Virta-laturin lukijan edessä. Tämän jälkeen vaan kaapeli kiinni autoon ja start-napista lataus päälle. Lataus lopetetaan myös kortilla, jolta ei tällä kertaa veloitettu maksuttomalla latauspisteellä mitään. 

Espoo – Tampere – Espoo sähköautolla heinäkuussa

– Matkan pituus noin 190 km suuntaansa, keskinopeus 90 km/h, sää poutainen

– Latauksia Nissan LEAFillä yksi molempiin suuntiin, ABC Tiiriö Hämeenlinna, Paroistentie 1. Charge & Drive -pikalaturi ravintolan terassin edessä parkkipaikan nurkassa. 

– Tampereen keskustassa maksuton Virta-pikalaturi osoitteessa Rongankatu 12. Autoa ei olisi Tampereella tarvinnut ladata, mutta kokeilimme mielenkiinnosta☺

Kolmella eurolla 390 kilometriä

Alle kolme euroa meni latauksiin, kun ajoin lasten kanssa Savonlinnan mökiltä takaisin kotiin. 

Sähköautoilin kotiin Savonlinnasta tyttöjen kanssa eilen. Mies oli palannut kaupunkiin jo alkuviikosta, joten tiedossa oli tyttöjen road trip sisältäen muun muassa karkkia, kiivasta keskustelua soitettavasta musiikista, piirrettyjä, xx määrän tulevan ekaluokkalaisen ääneen lukemia Aku Ankan sarjiksia, sekä tietty lasten suosikit – lataustauot. 

Ettei mökkimatka kävisi liian tylsäksi

Olen ajanut parikymmentä vuotta tuota neljänsadan kilometrin väliä. Pienet  lapset toivat muutama vuosi sitten mökkimatkaan pikantin lisän. Jotta elämä ei olisi liian tylsää, taisin liisata sähköauton juuri kun tyttöjen kanssa alkoi olla helpompaa matkustaa.

Kun liisasin auton ajattelin, että voin vaikka lainata miehen tai oman äitini autoa ja hurruutella bensalla pidemmät matkat, jos en uskalla maantielle sähköllä. Mutta kun kesän alussa tutkin karttaa, innostuin – latauspisteitä oli ilmestynyt kutos- ja vitosteiden varsille kuin sieniä sateella. Siispä matkaan. 

Takaluukussa vaatteita, pelastusliivejä, mela ja mitä lomalla nyt tarvitsee

Ajoin mökille heinäkuun alussa kutostietä. Erittäin toimiva reitti, erityisen kiva oli viimeinen pätkä Imatralta Parikkala – Punkaharju -tietä Savonlinnaan. Ajattelin ajaessani että hitsit, tässä minä kuljetan lapsiani tuulisähköllä kansallismaisemassa mökille! 

Eilen lähdin paluumatkalle parin viikon mökkeilyn jälkeen. Leafin tavaratila on yllättävän iso. Meillä oli mukana viisi kassia ja kaiken maailman rompetta, esim. SUP-mela ja märkäpukua. SUP-lautakin mahtuisi ihan hyvin tavaratilaan (ilmatäytteisen laudan rinkka siis) parin laukun kera. Nyt lauta oli onneksi jo valmiina mökillä. Ja koirakin oli valmiiksi mökillä – iso villakoira mahtuu muuten myös Leafin tavaratilaan silloin kun haluaa.

Ilmaista sähköä vitostien varrella

Paluumatka kulki vitostietä reittiä Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo. Nissanin range (eli matka, jolla autolla voi ajaa yhdellä latauksella) on noin 200 kilometriä olosuhteista riippuen, mutta maantiellä pirpanoiden kanssa lataan akkua mielummin liian usein kuin liian harvoin. 

Latasin auton paluumatkalla Juvalla, Kuortissa ja Lahdessa (lista latauspisteistä blogin lopussa). 

Tällä kertaa reittivalinta osoittautui todella edulliseksi. Suur-Savon Sähkö on asentanut uusia latauspisteitä Etelä-Savoon ja toistaiseksi nämä latauspisteet ovat maksuttomia. Kiitos ja kumarrus!

Tuulisähköä parilla eurolla loppumatkalle

Juvalla ja Kuortissa latasin akun pikalaturissa lähes täyteen. Lahdesta oli ostettava loppumatkalle hieman tuulisähköä kahdella eurolla ja kahdellakymmenellä sentillä. Myöhemmin huomasin, että Mäntsälässä olisi myös ollut maksuton laturi – olisin säästänyt nuo kaksi euroa😊!

Suur-Savon Sähkön latauspisteissa hyvä juttu on minusta  helppokäyttöisyyden lisäksi se, että pikalaturin vieressä on erillinen Type 2 -laturi. Jos pikalaturi on käytössä voi odotellessa ottaa hitaammasta Type 2 -tolpasta sähköä. Ja jos haluaa hifistellä, voi pikalaturin jälkeen käydä vielä Type 2-tolpalla lataamassa akun ihan täyteen. Pikalaturi lataa akun yleensä 90-95 % tasolle, joku insinööri osaisi varmaan kertoa miksi. 

Kaiken kaikkiaan matkaan meni taukoineen noin seitsemän tuntia. Kuortissa odottelimme ensin puoli tuntia pikalaturin vapautumista ja toisaalta taas juttelimme Savonlinnaan matkalla olleen veljeni perheen kanssa aika pitkään ravintolassa – kauemmin mitä lataus kesti. Lisäksi Leafillä ei kannata pitkää matkaa tehdessä posottaa motarilla 120 km/h, vaan pikkasen rauhallisemmin. Pitkää matkaa tehdessä 90-100 km/h tuntuu aika hyvältä vauhdilta niin teho ei syö kilometrejä.  

Moinsalmi / Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo

  • Matkan pituus noin 390 km
  • Sää poutainen ja fiilis hyvä
  • Kyydissä aikuinen, kaksi lasta, takaluukku aika täynnä
  • Lataustaukoja kolme, kustannus 2,20 euroa
  • Lataukset
  • ABC Juva, Suur-Savon Sähkön pikalaturi rakennuksen eteläpuolella parkkiksella, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kuortti, Suur-Savon Sähkön pikalaturi parkkiksen laidassa, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kivimaa Lahti, Fortumin Charge & Drive nököttää keskellä pihaa, 100 % tuulisähköä. Toimii RFID-sirulla, kännykkäsovelluksella tai tekstarilla. 

    Sähköä mökin seinästä

    Miten sähköautoilu onnistuu mökillä? Mistä sähköä saa ja miten sitä riittää?

    5.7.2017 – Liisasin sähköauton, Nissan Leafin, pari kuukautta sitten. Ajo uudella menopelillä on mukavaa ja helppoa. Saan jatkuvasti kysymyksiä sähköautoiluun liittyen vierailta ja tutuilta. Kun tajusin, että olemassa olevat blogit keskittyvät alan seuraamiseen ja autojen teknisiin ominaisuuksiin, päätin perustaa blogin, jossa jaan arjen kokemuksia sähköautoilusta. En ole insinööri, enkä tiedä autoista juurikaan mitään, mutta ajan autoa arkena arkisissa asioissa: vien lapset aamulla, menen töihin ja käyn kaupassa. 

    Sähköä mökin seinästä

    Ajoin lauantaina kahden lapsen kanssa Espoosta Savonlinnaan. 370 kilometrin ajomatka on toisen blogikirjoituksen aihe, mutta mitä tapahtuu perillä? Mistä sähköä mökillä, joka sijaitsee järven rannassa noin 30 kilometriä kaupungin keskustasta?

    Vastaus on  helppo: sähköä saa autoon mökin seinästä. Nissan Leafin mukana tuleva latauspiuha on aika pitkä ja helppo käyttää (voin esitellä piuhat joku toinen päivä).

    Auton lataus mökillä toimii siis näin: aja auto ulkopistorasian viereen ja avaa auton nokassa sijaitseva latausluukku. Laita latauspiuha kiinni ensin pistorasiaan ja sitten autoon.

    Tämän jälkeen voit vaikka keittää kupin kahvia ja rentoutua😊

    Aamulla täydellä akulla ruokaostoksille

    Aamulla auton akku oli täynnä. Laskimme mieheni kanssa, että akun lataus yön aikana maksoi alle kaksi euroa. Saapuessamme mökille range näytti noin 75 kilometriä, aamulla startatessa noin 200 kilometriä. Tästä lähdimme lasten kanssa kauppareissulle Savonlinnaan.

    Kaupungin päässä lataustaukoa ei tarvita, sillä edestakaista matkaa kertyy noin 60 kilometriä. Kävimme tosin myös kirjastossa ja apteekissa, joten takaisin mökille päästessämme range näytti 144 kilometriä.

    Moinsalmi – Savonlinna -tietä on aurinkoisena kesäpäivänä  mukava ajella. Mäkisessä maastossa energiaa kertyy akkuun alamäissä. Leaf kulkee kevyesti ja jos sähkön kulutusta ei tarvitse seurata, kannattaa varoa ettei maisemia katsellessa rapsahda sakkoja😊

    Savonlinnaan on asennettu muutama uusi latauspiste upeille paikoille keskustaan aivan järven rannalle. Lisäksi Tanhuvaaran urheiluopiston parkkipaikalle on tulossa laturi, joka on erittäin kätevä jos käy uimassa tai punttiksella. Ajattelin testata uudet latauspisteet lähiaikoina. Kerron sitten teille, miten sujui!

    Kolme vinkkiä, jos suunnittelet mökkireissua sähköautolla

    1. Tarkasta, onko mökillä latausmahdollisuutta.

    2. Varmista, että mökin sähkötyöt on teetetty ammattilaisella.

    3. Varmista, että auton saa parkkiin lähelle pistorasiaa ja että latauspiuha on riittävän pitkä😊

    Jos olet menossa kyläilemään kannattaa varmistaa, että mökin omistajalle on ok “lainata” vähän sähköä. Sitten vaan matkaan!