Sähköautolla Ruotsissa ja Norjassa, osa 2: Vätternin rantaa Göteborgiin ja Osloon

Reissasimme kesä-heinäkuun taitteessa nelihenkisen perheen voimin täyssähköautolla Ruotsissa ja Norjassa. Matkaa e-Golfilla kertyi yhteensä noin 2000 kilometriä. Kirjoitan kokemuksista muutamassa blogissa.

(EDIT kesäkuu 2019: Cleverin uusi nimi on Bee Charging Solutions, muutos astui voimaan keväällä 2019.)

Tukholma – Gränna: noin 330 km

Matka Tukholmasta Grännaan jännitti hieman. Miksi? No siksi, että meillä ei ollut vielä mitään kokemusta sähköauton lataamisesta ulkomailla. Katsoimme laivasta ulos päästyämme huolella PlugSharesta latauspisteet matkan varrelta. Olin itse apukuskin paikalla ja voi veljet kun jänskätti!

Pysähdyimme lataamaan Stavsjön Circle -huoltoasemalle Cleverin laturilla. Päädyimme tähän kahdesta syystä. Ensinnäkin meillä oli muutama kymppi rahaa ladattuna Cleverin tilille ja postissa tilattu Cleverin RFID-tägi. Lisäksi vieressä sijaitseva Stavsjö Krog & Cafe oli saanut Tripadviserissa mahtavat kehut. Eli sinne!

Ja voi mikä helpotus! Ennakkoon tilaamamme RFID-tägi toimi kuin vettä vaan. Pikalaturi oli vapaana. Ja mikä parasta, Stavsjö Krog & Cafe oli maineensa veroinen – lämmin suositus hyvälle kotiruualle.

Gränna on kaunis ja rauhallinen pikkukaupunki, josta saa älyttömän hyviä karkkeja.

Gränna – Göteborg: noin 190 km

Matka Grännasta Göteborgiin oli minulle, teollisuuden kasvatille silmiä avaava. Ruotsalaisia teollisuuspaikkakuntia tuli vastaan yksi toisensa jälkeen.

Ajoin Grännasta Boråsiin upeissa maisemissa: tie kulkee Grännan jälkeen Vätternin rantaa. Ja ensimmäistä kertaa käytin e-Golfin nopeudensäädintä ja sitä nappia, joka ylläpitää automaattisesti toivotun välimatkan edellä ajavaan autoon – ja jarruttaa jopa pysähdykseen saakka jos edellä ajava auto hidastaa. Ihan mielettömän hyvä ominaisuus.

Pysähdyimme matkan varrella Boråsissa lataamaan Circlen asemalla Cleverin laturilla.

Göteborgissa odotti positiivinen yllätys: Hotel Lisebergin vieressä oli kaupungin Type 2 -tolppa ja pikalaturi. Lisäksi Göteborgin kaupunki tarjoaa sähköt Type 2:ssa läpi kesän. Iso kiitos.

Universeum Göteborgissa. Katolla on kesäkahvila ja puutarha.

Göteborg – Oslo: noin 290 km

Lähestyessämme Norjan rajaa maisemat muuttuivat yhä jylhemmiksi. Tuulimyllyjä oli paljon. Juuri ennen Norjaan siirtymistä kävimme siipaisemassa vielä akun täyteen Circlessä ja sillä sähköllä kiipesimmekin Holmenkollenille saakka.

Norjan teillä sähköautojen määrä kasvoi silmissä. Latauspaikkoja ilmestyi PlugShareen kuin sieniä sateella.

Holmenkollenilla voi ladata hiihtoliiton latureista

Scandic Holmenkollenille päästyämme kävimme pysäköimässä auton Norjan Hiihtoliiton parkkikselle. Parkkipaikka on hyppyrimäen juurella.

Norjan Hiihtoliiton lataustolpat ovat kaikkien käytössä, mutta auto saa olla parkissa vain klo 7-23. Latasimme sähköä hiihtoliitolta niin paljon kun ehdimme ja loput Charge & Drivelta seuraavan päivän ajoa varten. Se suuntautui Laerdaliin, siitä seuraavassa blogissa.

Fiilis tässä vaiheessa? Aika kiva. Me ajettiin sähköllä lasten kanssa Norjaan! Vähän yli vuosi sitten me ei ajettu sähköllä vielä mihinkään!

Jatkan matkakertomusta Holmenkollenilta pohjoiseen seuraavassa blogissa.

LEAF-kuski e-Golfin ratissa pakkaspäivänä: vallan mainio sähköauto!

Miten kävi kun perheen LEAF-kuski ajoi ekaa kertaa e-Golfia? Tässä fiilikset.

Ajoin tänään ensimmäistä kertaa perheen toista täyssähköautoa, e-Golfia. Ensimmäiset fiilikset e-Golfista oli, että siinähän on vallan mainio auto! Älyttömän ketterä ja hauska ajaa! Eroja omaan sähkikseen Nissan LEAF:iin kyllä löytyy, esimerkiksi hinta. Ja monta muutakin juttua, koska kyseessä on kaksi eri autoa.

Itselläni on liisattuna keväällä 2017 rekisteröity LEAF. Mieheni ajaa vuonna 2018 rekisteröityä e-Golfia. Tässä muutama asia, joihin kiinnitin ensi ajossa huomiota. Ja huom – nämä ovat tosiaan intuitiivisesti ekat asiat, jotka puolen tunnin ajon aikana huomasin. Järjen ääni saattaa sanoa, että listalla on epäolennaisia asioita, mutta tällainen oli minun eka ajokokemus.

Vaihdekeppi vai vaihdenuppi – kumpi laitetaan kun ei ole vaihteita ollenkaan?

Otan tähän myöhemmin kuvat molempien autojen “vaihdenupista” ja “vaihdekepistä”. Täyssähköautossa ei ole vaihteita. Kuski valitsee liikkeen suunnan: eteen tai taakse, sekä sen, kuinka paljon jarrutusenergiaa otetaan talteen ajon aikana.

Nämä valinnat voisi tehdä nappia painamalla, mutta ehkäpä juuri kuskien helpotukseksi valinnat tehdään vaihdekepin paikalla olevalla vipstaakilla.

Tässä on LEAF:in ja e-Golfin eka ero: LEAF:issa vaihteet valitaan napin ja vaihdekepin yhdistelmällä, pyöreällä valitsimella. e-Golfin valitsin jäljittelee automaattivaihteita. Minusta tuntuu, että se kummasta tykkää on vallan makuasia.

Huom! Kun lähdet ajamaan LEAFia ekaa kertaa, R valitaan eri näköisestä nupista eteenpäin ja D taaksepäin, vaikka liikkeen suunta on päin vastoin. Tämä vinkkinä, ettet aja päin seinää. Näin on kuulemma joskus meinannut käydä. 😊

Liikkeelle lähtö

Toinen ero, jonka huomasin ajaessa liittyy liikkeelle lähtöön esimerkiksi valoista tai parkista. LEAF liikkuu kun jalan nostaa jarrulta kaikilla tehoilla ja pakilla. e-Golf on paikallaan, kunnes kuski painaa ajopoljinta. Samanlaisia eroja kun eri polttomoottoriautoillakin.

Pidempi range

Nissan LEAF:in vanhan mallin maksimitoimintasäde on vähän päälle 200 kilometriä, kesällä olen päässyt 219 kilometriin.

e-Golfilla pääsee noin 100 kilometriä pidemmälle. Tosin uudessa LEAF:issä tämäkin on jo tasoittunut. Uuden LEAF:in maksimirange, eli pisin toimintasäde taitaa olla yli 300 kilometriä.

Näyttö

Seurailen ajon aikana aika paljon sitä, kuinka paljon moottori käyttää energiaa. Toki voi pitää hauskaa ja painaa menemään, mutta jos haluaa päästä pitkälle, kannattaa ainakin LEAF:illa ja e-Golfilla ajaa tasaisesti ja turhia kiihdytyksiä välttäen.

e-Golfin mittarit näkyvät oheisessa videossa vasemmassa laidassa (lisäsin videoon kevyttä taustamusiikkia peittääkseni lasten elämänmakuiset kommentit). Lataan tänne joskus videon myös LEAF:in kojelaudan grafiikasta ajossa, kunhan saan jonkun sitä kuvaamaan😊

Tämä on makuasia, eikä välttämättä ole kaikista olennaisin juttu, mutta minusta LEAF:in moottorin tehoa mittaava helminauha on minusta helpompi hahmottaa ajon aikana! LEAF:issa tehon näkee turkoosista pallojonosta, joka liikkuu suoraan kuskin silmien edessä näytöllä. Tarkemman energiankulutuksen ja moottorin tehon voi valita myös keskikonsolin näytölle niin halutessaan.

e-Golfin näyttö jäljittelee aika paljon perinteistä näyttöä ja minusta tuosta kierroslukumittarin tyyppisestä pylpyrästä on vaikea hahmottaa esim. juuri moottorin tehoa nopeasti. Toisaalta kyse on varmasti myös siitä, mihin on tottunut ja tuon näytön voi räätälöidä mieleisekseen.

Mahdollisuudet säätää jarrutusenergian talteenottoa

Nissan LEAF:in vanhassa mallissa on jarrutusenergian talteenotolle kaksi vaihtoehtoa: D ja B.

e-Golfissa vaihtoehtoja on neljä. Neljä on ehkä näin ensituntumalta vähän liikaa, mutta kun tasoja oppii käyttämään, tulevat ne varmasti tarpeen!

Kirjoitan myöhemmin lisää, sillä arkikäytössä eroja on muitakin. e-Golfin kännykkäappi toimii vissiin välillä aika kehnosti. Ehkä kaikkein olennaisin ero arjessa on autoissa käytettävät erilaiset latausstandardit.

Parasta pakkaspäivänä on, että kummassakaan autossa ei ole kohmeisia öljyjä, ei kohmeisia vaihteita. Auton saa lämpimäksi viidessä minuutissa. Bling bling ja ajopeli on valmis matkaan. Se on aika jees.

Perheen toinenkin auto vaihtuu pian täyssähköksi

Missä lataamme, miten pitkiä matkoja ajamme ja miksi vaihdoimme kokonaan sähköön?

Minulla on ollut sähköauto (Nissan Leaf) liisattuna huhtikuusta 2017. Syksyllä 2017 miehenikin päätti luopua bensa-autosta ja siirtyä täyssähköön. Parin viikon päästä, muutaman kuukauden odotuksen jälkeen e-Golf saapuu talouteen ja sitten koko perhe liikkuu sähköllä.

Missä lataamme autot?

Lataan omaa Nissan Leafia tällä hetkellä oman autokatoksen tavallisesta pistorasiasta. Autoa ei tarvitse ladata joka yö.  Emme ole vielä asentaneet laturia: katsomme rauhassa tilannetta sitten kun toinenkin sähköauto on taloudessa. Ajattelimme, että lataus sujuu helposti vuoroöinä tai esimerkiksi niin, että toinen laittaa auton piuhaan illaksi ja toinen yöksi.

Aiomme kuitenkin seurata laturitarjouksia ja miettiä eri vaihtoehtoja: meidän mielestä latauslaitteet ja asennus on sen verran iso investointi verrattuna pelkkään sähköön, että eri ratkaisuja kannattaa miettiä hetken aikaa.

Miten pitkiä matkoja ajamme?

Minä ajan päivittäin 0 – 60 km ja mieheni suunnilleen saman verran. Asumme Espoossa ja käymme molemmat Helsingin keskustassa töissä. Viemme ja haemme lapsia päiväkotiin ja käymme koululla, ruokakaupassa, harrastuksissa ja kyläilemässä. Kuljemme lähes kaikki vapaa-ajan matkat autolla, mutta työmatkoilla käytämme liityntäparkkeja juna- tai metroasemilla.

e-Golfin maksimirange (niin sanottu toimintasäde täydellä akulla) on noin 300 km ja Nissan Leafin noin 200 km. Talvella hieman vähemmän. Viikottaisessa kaupunkiajossa sähköauton käyttäminen on huolettomampaa kuin bensa- tai dieselauton: huoltoasemalla ei tarvitse käydä koskaan tankkaamassa.

Autoa voi ladata asioinnin yhteydessä kätevästi tosi monessa paikassa: esim kaupan parkissa, ostarissa, liityntäparkissa, tai keskustan lataustolpassa. Olen ajanut sähköautolla kohta vuoden, eikä auto ole kertaakaan jättänyt minua tien päälle.

Vietämme kesällä paljon aikaa Savonlinnassa – sinne pääsee hyvin sähköllä. Ajelemme myös Turun, Hämeenlinnan ja Tampereen suuntaan silloin tällöin.

Miksi vaihdoimme bensa-autoista sähköautoihin?

Sähköautolla on kivaa ajaa ja sitä on helppo käyttää. Huolto- ja energiakustannukset ovat pienemmät kuin bensa-autolla: minulla meni vuonna 2017 sähköön noin 130 euroa.

Sähköautot ovat tehokkaita ja niissä on uutta teknologiaa. Sähköauto on ajossa päästötön ja kokonaispäästöt ovat selvästi polttomoottoriautoa pienemmät.

Ei meillä sen kummempaa filosofiaa tässä taustalla ole.

Lopuksi se klassinen kysymys: miten ajamme hiihtolomalle Lappiin? – menemme lentsikalla tai junalla. Jos tarvitsemme autoa, vuokraamme auton paikan päältä tai laitamme auton junaan.

Madeiran jyrkillä vuoristoteillä sähköauto olisi näppärä kulkupeli

Vietimme joulun maissa perhelomaa Madeiralla. Pieni Atlantin saari  olisi mahtavaa maaperää sähköautoille: etäisyydet ovat lyhyitä, mutta korkeuserot melkoisia. Ja kuinka ollakaan, vastaan ajoi kaksi Twizy-autoa.  

Vietimme joulun maissa perhelomaa Madeiralla. Pieni Atlantin saari  olisi mahtavaa maaperää sähköautoille: etäisyydet ovat lyhyitä, mutta korkeuserot melkoisia. Kun kaasuttelimme läpi kylien ja vuorenrinteitä ylös alas, mietimme mieheni kanssa kuinka sähköautolla ajaminen olisi ketterämpää ja turvallisempaa. Ja kuinka ollakaan, vastaan ajoi kaksi Twizy-autoa.  

Olimme viikolla aiemmin bonganneet yhden Leafin, Zoen, pari latauspistettä Funchalista, sekä kuvassa näkyvät kaksi Twizyä latauksessa.  Kuva on otettu Madeiran pohjoisrannalla sijaitsevan Hotel Quinta do Furaon pihalta. Ilmeisesti näitä vuokrataan asukkaille – mahtavaa!

Alla viikon ajelun pohjalta viisi  näkökulmaa siihen, miksi sähköauto voisi olla vuoristoisella saarella bensa- tai dieselautoa näppärämpi kulkupeli.

1. Vuoret

Sähköauto on tehokas. Ajettavuus on tavallisiin bensa- ja dieselautoihin verrattuna aivan eri planeetalta. Kun nouset jyrkkää vuorenrinnettä sähköautolla, vaihteista ei tarvitse huolehtia. Auto kiihtyy nopeasti ja reagoi lähes välittömästi.

Vaikka ylämäessä energiaa kuluu, alamäessä jarrutusenergiaa kertyisi varmasti roppakaupalla talteen! Kiinnostaisi tietää, kuinka paljon!  Alamäkiajo olisi myös helpompaa ja jopa turvallisempaa,  sillä jarrupoljinta ei tarvitsisi pitää kilometritolkulla pohjassa. Sähköauto ei liu’u vapaalla: vapaata vaihdetta ei ole (mitään vaihteita ei ole).

2. Lyhyet välimatkat

Saaren lyhyet välimatkat takaavat sen, että määränpäähän pääsee ilman lataustaukoja. Ja kaikkialla on ainakin normaaleja sähköpistokkeita joista ladata. Mutta tuskinpa latausta päivän ajon aikana tarvitsisi.

3. Lyhyet moottoritien rampit

Madeiralla on pari pätkää motaria. Rampit ovat lyhyitä: muutaman kymmenen metrin pätkiä, jotka on usein sijoitettu tunnelien väliin. Näkyvyys taakse saattaa olla olematon, eikä ainakaan meidän  uudenveroinen vuokrattu diesel-Astra ehtinyt kunnolla kiihtyä rampilla. Pari kertaa viikon aikana mietittiin, että nyt kun olisi sähköauto, niin lähtisin tosta vaan tsädäng! Sähköautohan kiihtyy aika kivasti.

4. Monipuoliset mahdollisuudet tuottaa energiaa paikan päällä

Madeiralla tuotetaan lyhyen googlettamisen perusteella sähköä vedestä, tuulesta ja öljystä (fuel oil). Näistä kolmesta tuuli- ja vesivoima ovat kotimaisia päästöttömiä energialähteitä. Sähköautoilu lisäisi luonnostaan Madeiran omien energialähteiden osuutta liikenteessä, sillä oletettavasti töpselistä tulee kolmen energialähteen kombo. Puhumattakaan aurinkoenergiasta, jota saarella voisi tuottaa vaivatta.

5. Ainutlaatuinen luonto

Madeiran luonto on uskomattoman kaunis. Sähköautot ovat päästöttömiä ja äänettömiä. Tämä kohta ei minusta muita perusteluja kaipaa. 

Sähköllä vanhaa kolmostietä Tampereelle ja takaisin

Aivan Tampereen keskustasta löytyy maksuton pikalaturi sähköautoille. Kävimme koko perheen voimin Tampereella pienellä kesäreissulla. Hämeenlinnan latauspisteellä oli jopa pientä jonon tynkää.

Kävimme perheen kanssa kesäreissulla Tampereella, jonne päätimme ajaa Espoosta vanhaa kolmostietä pitkin. Tie 130 on valtatie 3:n rinnakkaistie, joka alkaa pääkaupunkiseudun päässä Kehä III:n liittymästä ja kulkee Hämeenlinnaan saakka valtatie 3:n vieressä. 

Kauniita maisemia, moottoripyöräilijöitä ja hyvä asfaltti

En ole ajanut tietä 130 aikoihin. Käyn työn puolesta viikottain Tampereella, mutta kuljen työmatkat aina junalla.  Ja autolla olemme ajaneet viime vuodet moottoritietä. 

Nyt kun ajan täyssähköllä, moottoritie ei ole välttämättä mieluisin valinta pidemmillä matkoilla. Nissan LEAFillä energia riittää pidemmälle kun ajaa 120 km/h sijaan vaikkapa 80-90 km/h. 

Tie 130 on hyvässä kunnossa ja heinäkuussa liikenne sujui rauhallisesti. Maisemat näyttivät vanhalla pikkutiellä erilaisilta kuin moottoritietä ajaessa. 80 km/h nopeusrajoitus on energiankulutuksen kannalta passeli. 

Tiiriön latauspisteellä jopa jonon tynkää

Helsinki-Tampere-välillä latauspisteitä on melko tiheästi. Latasimme auton molempiin suuntiin ajaessamme Hämeenlinnassa ABC Tiiriön pikalatauspisteellä. Menomatkalla sunnuntaina laturi oli vapaana, mutta paluumatkalla maanantaina latauspisteellä kävi kuhina. 

Autoimme kahta herraa Charge & Driven laturin käytössä. Eläkkeellä olevat mukavat rekkakuskit olivat kuljettamassa Saksasta tuotua e-Golfia Tampereelle ja tarvitsivat sähköä viimeisiin kilometreihin. Latauspisteen käyttöliittymä oli heille uudempi juttu, vaikka autoilun suhteen kyseessä oli kaksi kokenutta konkaria. 

Juttelimme myös omaa latausvuoroaan odottavan herran kanssa, joka oli tullut Alankomaista Suomeen lomia viettämään. Hän kertoi, että Alankomaissa latureita on paljon ja niitä on helpompi käyttää – eri sähköyhtiöiden laturit voi ymmärtääkseni maksaa yhteisellä sovelluksella. Siinä olisi hyvä esimerkki myös Suomen tulevaan kehitykseen!

Tampereen keskustasta sähköä hintaan 0, 00 eur/min

Hämeenlinnasta ajoimme Tampereelle moottoritietä rekan imussa. Minusta yksi asia, joka tekee sähköautoilusta mielenkiintoista on energiankulutuksen tarkka seuranta. Mieheni ajoi Hämeenlinna-Tampere välin ja se olikin melko tarkkaa touhua: meillä on melko usein skaba käynnissä siitä, kumpi ajaa taloudellisemmin. 

Tampereella ei olisi tarvinnut autoa ladata, mutta halusin testata Rongankadun maksuttoman Virta-laturin. Virta-latauspiste hämäsi hieman ensimmäisellä käyttökerralla. Ensin latauspisteellä kävi mieheni, joka latasi kännykkään Virta-sovelluksen. Sovelluksen kautta lataus toimi hyvin hinnalla 0,00 eur/min, mutta ilmaista latausta varten piti syöttää sovellukseen luottokorttitiedot – mietimme miksi, jos lataus on joka tapauksessa maksutonta. 

Seuraavana aamuna ennen Särkänniemeen lähtöä kokeilin silkasta mielenkiinnosta Rongankadulla Virta-latauskorttia, johon oli leasingin yhteydessä ladattu vähän rahaa. Korttihan oli superhelppo! 

Latauskorttia heilautetaan Virta-laturin lukijan edessä. Tämän jälkeen vaan kaapeli kiinni autoon ja start-napista lataus päälle. Lataus lopetetaan myös kortilla, jolta ei tällä kertaa veloitettu maksuttomalla latauspisteellä mitään. 

Espoo – Tampere – Espoo sähköautolla heinäkuussa

– Matkan pituus noin 190 km suuntaansa, keskinopeus 90 km/h, sää poutainen

– Latauksia Nissan LEAFillä yksi molempiin suuntiin, ABC Tiiriö Hämeenlinna, Paroistentie 1. Charge & Drive -pikalaturi ravintolan terassin edessä parkkipaikan nurkassa. 

– Tampereen keskustassa maksuton Virta-pikalaturi osoitteessa Rongankatu 12. Autoa ei olisi Tampereella tarvinnut ladata, mutta kokeilimme mielenkiinnosta☺

Hiljaisuus vaatii sähköauton kuskilta tarkkuutta taajamissa

“Se on tosi hiljainen!” On yleisin kommentti, jonka olen saanut sähköautosta. Auton hiljainen ääni liitetään usein  ajomukavuuteen, mutta minusta kyse on myös turvallisuudesta. 

Sähköautosta ei kuulu ääntä. Ei vaikka kuinka painaa kaasua. Toki ääntä syntyy esimerkiksi renkaista ja ilmastoinnin puhalluksesta – ja ajoittain myös lapsista takapenkillä – mutta jos auto hurisee tai piippaa parkissa käynnistyessään, ääni saattaa olla insinöörien lisäämä ominaisuus. 

Äänettömyys on mukavaa

Se, että sähköautoni on hiljainen, on minusta yksi auton parhaita puolia. Lyhyillä matkoilla musiikki kuuluu selkeästi ja pidemmillä matkoilla lasten kuunnelmia ja äänikirjoja ei tarvitse huudattaa. 

Mutta. Väitän, että kevyen liikenteen kulkijat, etenkin lapset, ovat tottuneet ennakoimaan auton lähestyvän vahvasti äänen perusteella. 

Koekenttänä taloyhtiö, jossa vilisee lapsia

Asumme taloyhtiössä, jossa asuu meidän muksujen lisäksi noin 40 lasta. Autopaikkani sijaitsee sisäpihalla leikkipaikkaa vastapäätä. Kun peruutan omalta autopaikalta ulos tai ajan sisään pihaan on poikkeus, jos pihalla ei ole leikkiviä lapsia. 

Meidän pihan lapset osaavat aika hyvin väistää sisäpihalle ajavia autoja, mutta he ennakoivat tosi paljon äänen perusteella – hyppäävät usein syrjään jo ennen kuin auto näkyy. 

No sitten minä liisasin sähköauton ja  naapurini totesi: “Siis tosta ei kuulu yhtään mitään kun sä tuut kotiin.”

Ennakoi ja muista, että sinua ei kuulla

Yritän olla supertarkkana kun ajan kotikulmilla. Silti äänettömyys tuottaa yllätyksiä – muuallakin kuin omalla pihalla.  

Kuten esimerkiksi eilen, kun ajoin 80 km/h rajoituksen alueella kuuttakymppiä mutkaisessa kohdassa ja edessä oli yhtäkkiä kaksi maantiepyöräilijää rinnakkain. Eivät huomanneet takaa lähestyvää autoa, ennen kuin olin melko lähellä ja odotin hetken aikaa rauhassa, kunnes toinen vilkaisi taaksepäin ja väisti.

Ja sitten oli viime viikolla tämä pieni poika, joka juoksi auton edestä tien yli viidenkympin alueella kohdassa, jossa ei ollut suojatietä lähelläkään. Alikulkutunneli tosin olisi ollut tarjolla samassa kohdassa tien alla. Jarrutin ajoissa eikä tilanteessa ollut vaaraa, mutta mietin myöhemmin, mitä olisi voinut tapahtua, jos en olisi alentanut nopeutta

Pidän lähestyvän auton merkkiäänen aina päällä

Omassa autossani ja varmaan muissakin sähkiksissä on mahdollista kytkeä jalankulkijoille tarkoitetun lähestyvän auton merkkiääni pois. Minua ääni ei haittaa. Jos ääni on jonkun mielestä hassu, niin olkoon sitten hassu. 

Merkkiääni on omassa Nissan Leafissa päällä vain alle 30 km/h nopeuksissa (tähän ei liity minkään tason sponsorointia☺). Jos ääni  tekee  sähköautoiluni turvallisemmaksi, antaa humista ja piipata vaan. 


Ajatuksia sähköauton äänettömyydestä 

1. Sähköauto on hiljainen ja tuntuu ajaessa kenties kevyeltä, mutta on ihan yhtä painava, ellei jopa painavampi kuin vastaavan kokoinen perinteinen auto. Ei kannata antaa ulkomuodon hämätä. 

2. Jalankulkijat tai pyöräilijät eivät kuule sähköauton lähestymistä samalla tavalla kuin perinteistä autoa. Kuskin kannattaa pitää tämä mielessä, vaikka auton sisällä olisi mökää tai musa päällä.

3. Jos ja kun sähköautoja tulee lisää liikenteeseen, lapsillekin voisi jutella, että kaikista autoista ei lähde ääntä, eikä niitä huomaa niin helposti. 

“Hei! Olet eka lataaja!”

7.7.2017 – Savonlinnan keskustaan on Oopperajuhlien alla avattu uusi sähköautojen latauspiste paraatipaikalle kaupungin keskustaan. Lataus Suur-Savon Sähkön uudella pisteellä Rantakadulla on ainakin toistaiseksi maksutonta ja laitetta on helppo käyttää. 

    Loma jatkuu Savonlinnan maisemissa. Sovimme torstaina lasten kanssa, että käymme Pikku Kakkosen leikkipuistossa ennen kampaamo- ja kauppareissua. Minulla oli tietysti oma lehmä ojassa: kiinnosti tosi paljon käydä katsomassa oliko Tottin torin latauspiste on auki. Ja olihan se. 

    Maksutonta sähköä Savonlinnan keskustasta

    Hetken epäröin sillä – kuten kuvasta näkyy –  maali taisi vielä olla märkää. 

    Perusluonteeni on helposti asiasta kuin asiasta innostuva. Joten mietin, että jos Enston latausrasiassa palaa vihreä valo, tarkoittaa se sähköä, vaikka maalattuihin ruutuihin ei saisikaan vielä ajaa. Sitäpaitsi uusi maksuton latauspiste on vähän niin kuin joulu. Siispä pysäköin auton asiallisesti tuohon oranssien tötsien viereen. 

    Lataus Suur-Savon Sähkön julkisella Type 2 -latauspisteellä on helppoa. Ainakin toistaiseksi lataus on maksutonta, joten latausta aloittaessa ei tarvitse ihmetellä erilaisten kännykkäsovellusten tai rfid-tunnistuksen kanssa. 

    Oma latauskaapeli kannattaa pitää mukana matkalla 

    Kun saat auton parkkiin, ota oma Type 2 -kaapeli autosta. Kytke latauskaapelin toinen pää Enston latauspömpeliin ja toinen pää autoon.  

    Rantakadulla lataus kytkeytyy päälle automaattisesti kun kaapeli on kiinni laturissa ja autossa. Ladattaessa laturin valo vaihtuu vihreästä siniseksi. 

    Mitä jos joku kiskoo kaapelin irti latauksen aikana? 

    Tämä oli yksi kysymyksistäni autoliikkeessä kun otin sähköauton keväällä koeajoon. Mietin voiko auton viereltä poistua ikinä mihinkään vai täytyykö latauksen aikana odotella jossain lähistöllä. 

    Koska kaapelit maksavat jonkun verran ja uuden hankkimisessa on vaivaa, lukitsen kaapelin latauksen ajaksi kiinni autoon. Lukituksen saa päälle auton kojelaudasta ratin vierestä, tai sitten avaimesta. Tässä on sama logiikka kuin auton ovien lukituksessa, ei sen kummempaa. 

    Oma autoni ja varmaan moni muukin malli mahdollistaa myös ystävällisen eleen: kaapelin voi lukita niin, että lukitus vapautuu, kun oman auton akku on täynnä. Seuraava lataaja pääsee aloittamaan latauksen, vaikka latauspaikalle ensin saapunut olisi vielä kaupassa, lenkillä tai ties missä hurvittelemassa. 

    Leikkipuistosta palatessa tuulilasissa odotti terveiset

    Kun melko lailla lyhyen (+ 12 astetta) leikkipuistosession jälkeen kävelimme autolle, tuulilasissa odotti lippulappunen. Katsoin vähän kauempaa, että pahus vieköön, nyt innokasta sähköautoilijaa sakotetaan vain sen takia, että vihreä maali oli märkää! 

    Mutta ei. Siinähän oli terveiset Suur-Savon Sähköltä: “Hei! Olet eka lataaja!” 

    Hyvällä mielellä ja 30 kilometriä rikkaampana lähdimme lähdimme kohti ruokakauppaa. 

    Oma muistilista julkisen latausaseman käytöstä:

    1. Pidä oma latauskaapeli mukana tien päällä. 

    2. Lukitse oma kaapeli kiinni autoon jos epäilet, että joku sen irrottaa. 

    3. Teippaa kaapeliin kiinni oma kännykkänumero tai aseta lukitus vapautumaan kun oman auton akku on täynnä. (En ole itsekään kännykkänumeroa vielä laittanut, mutta tuli mieleen, että tässä voisi olla ideaa.)

    4. Kun oman auton akku  on täynnä (monien automerkkien kännykkäsovellus hälyttää tästä), siirrä auto latauspaikalta ja vapauta paikka seuraavalle. 

    5. Muista ottaa oma latauskaapeli mukaan kun lopetat latauksen😊 (kts. kohta 3).

    Polttomoottoriautoilla ajaville minulla on ystävällinen toive: jättäkää latauspaikat tyhjiksi.

    P.S. Oma autoni  (Nissan Leaf) saa noin puolessa tunnissa Rantakadun laturista sähköä noin 30 kilometrin matkalle