LEAF-kuski e-Golfin ratissa pakkaspäivänä: vallan mainio sähköauto!

Miten kävi kun perheen LEAF-kuski ajoi ekaa kertaa e-Golfia? Tässä fiilikset.

Ajoin tänään ensimmäistä kertaa perheen toista täyssähköautoa, e-Golfia. Ensimmäiset fiilikset e-Golfista oli, että siinähän on vallan mainio auto! Älyttömän ketterä ja hauska ajaa! Eroja omaan sähkikseen Nissan LEAF:iin kyllä löytyy, esimerkiksi hinta. Ja monta muutakin juttua, koska kyseessä on kaksi eri autoa.

Itselläni on liisattuna keväällä 2017 rekisteröity LEAF. Mieheni ajaa vuonna 2018 rekisteröityä e-Golfia. Tässä muutama asia, joihin kiinnitin ensi ajossa huomiota. Ja huom – nämä ovat tosiaan intuitiivisesti ekat asiat, jotka puolen tunnin ajon aikana huomasin. Järjen ääni saattaa sanoa, että listalla on epäolennaisia asioita, mutta tällainen oli minun eka ajokokemus.

Vaihdekeppi vai vaihdenuppi – kumpi laitetaan kun ei ole vaihteita ollenkaan?

Otan tähän myöhemmin kuvat molempien autojen “vaihdenupista” ja “vaihdekepistä”. Täyssähköautossa ei ole vaihteita. Kuski valitsee liikkeen suunnan: eteen tai taakse, sekä sen, kuinka paljon jarrutusenergiaa otetaan talteen ajon aikana.

Nämä valinnat voisi tehdä nappia painamalla, mutta ehkäpä juuri kuskien helpotukseksi valinnat tehdään vaihdekepin paikalla olevalla vipstaakilla.

Tässä on LEAF:in ja e-Golfin eka ero: LEAF:issa vaihteet valitaan napin ja vaihdekepin yhdistelmällä, pyöreällä valitsimella. e-Golfin valitsin jäljittelee automaattivaihteita. Minusta tuntuu, että se kummasta tykkää on vallan makuasia.

Huom! Kun lähdet ajamaan LEAFia ekaa kertaa, R valitaan eri näköisestä nupista eteenpäin ja D taaksepäin, vaikka liikkeen suunta on päin vastoin. Tämä vinkkinä, ettet aja päin seinää. Näin on kuulemma joskus meinannut käydä. 😊

Liikkeelle lähtö

Toinen ero, jonka huomasin ajaessa liittyy liikkeelle lähtöön esimerkiksi valoista tai parkista. LEAF liikkuu kun jalan nostaa jarrulta kaikilla tehoilla ja pakilla. e-Golf on paikallaan, kunnes kuski painaa ajopoljinta. Samanlaisia eroja kun eri polttomoottoriautoillakin.

Pidempi range

Nissan LEAF:in vanhan mallin maksimitoimintasäde on vähän päälle 200 kilometriä, kesällä olen päässyt 219 kilometriin.

e-Golfilla pääsee noin 100 kilometriä pidemmälle. Tosin uudessa LEAF:issä tämäkin on jo tasoittunut. Uuden LEAF:in maksimirange, eli pisin toimintasäde taitaa olla yli 300 kilometriä.

Näyttö

Seurailen ajon aikana aika paljon sitä, kuinka paljon moottori käyttää energiaa. Toki voi pitää hauskaa ja painaa menemään, mutta jos haluaa päästä pitkälle, kannattaa ainakin LEAF:illa ja e-Golfilla ajaa tasaisesti ja turhia kiihdytyksiä välttäen.

e-Golfin mittarit näkyvät oheisessa videossa vasemmassa laidassa (lisäsin videoon kevyttä taustamusiikkia peittääkseni lasten elämänmakuiset kommentit). Lataan tänne joskus videon myös LEAF:in kojelaudan grafiikasta ajossa, kunhan saan jonkun sitä kuvaamaan😊

Tämä on makuasia, eikä välttämättä ole kaikista olennaisin juttu, mutta minusta LEAF:in moottorin tehoa mittaava helminauha on minusta helpompi hahmottaa ajon aikana! LEAF:issa tehon näkee turkoosista pallojonosta, joka liikkuu suoraan kuskin silmien edessä näytöllä. Tarkemman energiankulutuksen ja moottorin tehon voi valita myös keskikonsolin näytölle niin halutessaan.

e-Golfin näyttö jäljittelee aika paljon perinteistä näyttöä ja minusta tuosta kierroslukumittarin tyyppisestä pylpyrästä on vaikea hahmottaa esim. juuri moottorin tehoa nopeasti. Toisaalta kyse on varmasti myös siitä, mihin on tottunut ja tuon näytön voi räätälöidä mieleisekseen.

Mahdollisuudet säätää jarrutusenergian talteenottoa

Nissan LEAF:in vanhassa mallissa on jarrutusenergian talteenotolle kaksi vaihtoehtoa: D ja B.

e-Golfissa vaihtoehtoja on neljä. Neljä on ehkä näin ensituntumalta vähän liikaa, mutta kun tasoja oppii käyttämään, tulevat ne varmasti tarpeen!

Kirjoitan myöhemmin lisää, sillä arkikäytössä eroja on muitakin. e-Golfin kännykkäappi toimii vissiin välillä aika kehnosti. Ehkä kaikkein olennaisin ero arjessa on autoissa käytettävät erilaiset latausstandardit.

Parasta pakkaspäivänä on, että kummassakaan autossa ei ole kohmeisia öljyjä, ei kohmeisia vaihteita. Auton saa lämpimäksi viidessä minuutissa. Bling bling ja ajopeli on valmis matkaan. Se on aika jees.

Madeiran jyrkillä vuoristoteillä sähköauto olisi näppärä kulkupeli

Vietimme joulun maissa perhelomaa Madeiralla. Pieni Atlantin saari  olisi mahtavaa maaperää sähköautoille: etäisyydet ovat lyhyitä, mutta korkeuserot melkoisia. Ja kuinka ollakaan, vastaan ajoi kaksi Twizy-autoa.  

Vietimme joulun maissa perhelomaa Madeiralla. Pieni Atlantin saari  olisi mahtavaa maaperää sähköautoille: etäisyydet ovat lyhyitä, mutta korkeuserot melkoisia. Kun kaasuttelimme läpi kylien ja vuorenrinteitä ylös alas, mietimme mieheni kanssa kuinka sähköautolla ajaminen olisi ketterämpää ja turvallisempaa. Ja kuinka ollakaan, vastaan ajoi kaksi Twizy-autoa.  

Olimme viikolla aiemmin bonganneet yhden Leafin, Zoen, pari latauspistettä Funchalista, sekä kuvassa näkyvät kaksi Twizyä latauksessa.  Kuva on otettu Madeiran pohjoisrannalla sijaitsevan Hotel Quinta do Furaon pihalta. Ilmeisesti näitä vuokrataan asukkaille – mahtavaa!

Alla viikon ajelun pohjalta viisi  näkökulmaa siihen, miksi sähköauto voisi olla vuoristoisella saarella bensa- tai dieselautoa näppärämpi kulkupeli.

1. Vuoret

Sähköauto on tehokas. Ajettavuus on tavallisiin bensa- ja dieselautoihin verrattuna aivan eri planeetalta. Kun nouset jyrkkää vuorenrinnettä sähköautolla, vaihteista ei tarvitse huolehtia. Auto kiihtyy nopeasti ja reagoi lähes välittömästi.

Vaikka ylämäessä energiaa kuluu, alamäessä jarrutusenergiaa kertyisi varmasti roppakaupalla talteen! Kiinnostaisi tietää, kuinka paljon!  Alamäkiajo olisi myös helpompaa ja jopa turvallisempaa,  sillä jarrupoljinta ei tarvitsisi pitää kilometritolkulla pohjassa. Sähköauto ei liu’u vapaalla: vapaata vaihdetta ei ole (mitään vaihteita ei ole).

2. Lyhyet välimatkat

Saaren lyhyet välimatkat takaavat sen, että määränpäähän pääsee ilman lataustaukoja. Ja kaikkialla on ainakin normaaleja sähköpistokkeita joista ladata. Mutta tuskinpa latausta päivän ajon aikana tarvitsisi.

3. Lyhyet moottoritien rampit

Madeiralla on pari pätkää motaria. Rampit ovat lyhyitä: muutaman kymmenen metrin pätkiä, jotka on usein sijoitettu tunnelien väliin. Näkyvyys taakse saattaa olla olematon, eikä ainakaan meidän  uudenveroinen vuokrattu diesel-Astra ehtinyt kunnolla kiihtyä rampilla. Pari kertaa viikon aikana mietittiin, että nyt kun olisi sähköauto, niin lähtisin tosta vaan tsädäng! Sähköautohan kiihtyy aika kivasti.

4. Monipuoliset mahdollisuudet tuottaa energiaa paikan päällä

Madeiralla tuotetaan lyhyen googlettamisen perusteella sähköä vedestä, tuulesta ja öljystä (fuel oil). Näistä kolmesta tuuli- ja vesivoima ovat kotimaisia päästöttömiä energialähteitä. Sähköautoilu lisäisi luonnostaan Madeiran omien energialähteiden osuutta liikenteessä, sillä oletettavasti töpselistä tulee kolmen energialähteen kombo. Puhumattakaan aurinkoenergiasta, jota saarella voisi tuottaa vaivatta.

5. Ainutlaatuinen luonto

Madeiran luonto on uskomattoman kaunis. Sähköautot ovat päästöttömiä ja äänettömiä. Tämä kohta ei minusta muita perusteluja kaipaa.