Arjen kokemuksia sähköautoilusta

Sähköllä vanhaa kolmostietä Tampereelle ja takaisin

Aivan Tampereen keskustasta löytyy maksuton pikalaturi sähköautoille. Kävimme koko perheen voimin Tampereella pienellä kesäreissulla. Hämeenlinnan latauspisteellä oli jopa pientä jonon tynkää.

Kävimme perheen kanssa kesäreissulla Tampereella, jonne päätimme ajaa Espoosta vanhaa kolmostietä pitkin. Tie 130 on valtatie 3:n rinnakkaistie, joka alkaa pääkaupunkiseudun päässä Kehä III:n liittymästä ja kulkee Hämeenlinnaan saakka valtatie 3:n vieressä. 

Kauniita maisemia, moottoripyöräilijöitä ja hyvä asfaltti

En ole ajanut tietä 130 aikoihin. Käyn työn puolesta viikottain Tampereella, mutta kuljen työmatkat aina junalla.  Ja autolla olemme ajaneet viime vuodet moottoritietä. 

Nyt kun ajan täyssähköllä, moottoritie ei ole välttämättä mieluisin valinta pidemmillä matkoilla. Nissan LEAFillä energia riittää pidemmälle kun ajaa 120 km/h sijaan vaikkapa 80-90 km/h. 

Tie 130 on hyvässä kunnossa ja heinäkuussa liikenne sujui rauhallisesti. Maisemat näyttivät vanhalla pikkutiellä erilaisilta kuin moottoritietä ajaessa. 80 km/h nopeusrajoitus on energiankulutuksen kannalta passeli. 

Tiiriön latauspisteellä jopa jonon tynkää

Helsinki-Tampere-välillä latauspisteitä on melko tiheästi. Latasimme auton molempiin suuntiin ajaessamme Hämeenlinnassa ABC Tiiriön pikalatauspisteellä. Menomatkalla sunnuntaina laturi oli vapaana, mutta paluumatkalla maanantaina latauspisteellä kävi kuhina. 

Autoimme kahta herraa Charge & Driven laturin käytössä. Eläkkeellä olevat mukavat rekkakuskit olivat kuljettamassa Saksasta tuotua e-Golfia Tampereelle ja tarvitsivat sähköä viimeisiin kilometreihin. Latauspisteen käyttöliittymä oli heille uudempi juttu, vaikka autoilun suhteen kyseessä oli kaksi kokenutta konkaria. 

Juttelimme myös omaa latausvuoroaan odottavan herran kanssa, joka oli tullut Alankomaista Suomeen lomia viettämään. Hän kertoi, että Alankomaissa latureita on paljon ja niitä on helpompi käyttää – eri sähköyhtiöiden laturit voi ymmärtääkseni maksaa yhteisellä sovelluksella. Siinä olisi hyvä esimerkki myös Suomen tulevaan kehitykseen!

Tampereen keskustasta sähköä hintaan 0, 00 eur/min

Hämeenlinnasta ajoimme Tampereelle moottoritietä rekan imussa. Minusta yksi asia, joka tekee sähköautoilusta mielenkiintoista on energiankulutuksen tarkka seuranta. Mieheni ajoi Hämeenlinna-Tampere välin ja se olikin melko tarkkaa touhua: meillä on melko usein skaba käynnissä siitä, kumpi ajaa taloudellisemmin. 

Tampereella ei olisi tarvinnut autoa ladata, mutta halusin testata Rongankadun maksuttoman Virta-laturin. Virta-latauspiste hämäsi hieman ensimmäisellä käyttökerralla. Ensin latauspisteellä kävi mieheni, joka latasi kännykkään Virta-sovelluksen. Sovelluksen kautta lataus toimi hyvin hinnalla 0,00 eur/min, mutta ilmaista latausta varten piti syöttää sovellukseen luottokorttitiedot – mietimme miksi, jos lataus on joka tapauksessa maksutonta. 

Seuraavana aamuna ennen Särkänniemeen lähtöä kokeilin silkasta mielenkiinnosta Rongankadulla Virta-latauskorttia, johon oli leasingin yhteydessä ladattu vähän rahaa. Korttihan oli superhelppo! 

Latauskorttia heilautetaan Virta-laturin lukijan edessä. Tämän jälkeen vaan kaapeli kiinni autoon ja start-napista lataus päälle. Lataus lopetetaan myös kortilla, jolta ei tällä kertaa veloitettu maksuttomalla latauspisteellä mitään. 

Espoo – Tampere – Espoo sähköautolla heinäkuussa

– Matkan pituus noin 190 km suuntaansa, keskinopeus 90 km/h, sää poutainen

– Latauksia Nissan LEAFillä yksi molempiin suuntiin, ABC Tiiriö Hämeenlinna, Paroistentie 1. Charge & Drive -pikalaturi ravintolan terassin edessä parkkipaikan nurkassa. 

– Tampereen keskustassa maksuton Virta-pikalaturi osoitteessa Rongankatu 12. Autoa ei olisi Tampereella tarvinnut ladata, mutta kokeilimme mielenkiinnosta☺

Kolmella eurolla 390 kilometriä

Alle kolme euroa meni latauksiin, kun ajoin lasten kanssa Savonlinnan mökiltä takaisin kotiin. 

Sähköautoilin kotiin Savonlinnasta tyttöjen kanssa eilen. Mies oli palannut kaupunkiin jo alkuviikosta, joten tiedossa oli tyttöjen road trip sisältäen muun muassa karkkia, kiivasta keskustelua soitettavasta musiikista, piirrettyjä, xx määrän tulevan ekaluokkalaisen ääneen lukemia Aku Ankan sarjiksia, sekä tietty lasten suosikit – lataustauot. 

Ettei mökkimatka kävisi liian tylsäksi

Olen ajanut parikymmentä vuotta tuota neljänsadan kilometrin väliä. Pienet  lapset toivat muutama vuosi sitten mökkimatkaan pikantin lisän. Jotta elämä ei olisi liian tylsää, taisin liisata sähköauton juuri kun tyttöjen kanssa alkoi olla helpompaa matkustaa.

Kun liisasin auton ajattelin, että voin vaikka lainata miehen tai oman äitini autoa ja hurruutella bensalla pidemmät matkat, jos en uskalla maantielle sähköllä. Mutta kun kesän alussa tutkin karttaa, innostuin – latauspisteitä oli ilmestynyt kutos- ja vitosteiden varsille kuin sieniä sateella. Siispä matkaan. 

Takaluukussa vaatteita, pelastusliivejä, mela ja mitä lomalla nyt tarvitsee

Ajoin mökille heinäkuun alussa kutostietä. Erittäin toimiva reitti, erityisen kiva oli viimeinen pätkä Imatralta Parikkala – Punkaharju -tietä Savonlinnaan. Ajattelin ajaessani että hitsit, tässä minä kuljetan lapsiani tuulisähköllä kansallismaisemassa mökille! 

Eilen lähdin paluumatkalle parin viikon mökkeilyn jälkeen. Leafin tavaratila on yllättävän iso. Meillä oli mukana viisi kassia ja kaiken maailman rompetta, esim. SUP-mela ja märkäpukua. SUP-lautakin mahtuisi ihan hyvin tavaratilaan (ilmatäytteisen laudan rinkka siis) parin laukun kera. Nyt lauta oli onneksi jo valmiina mökillä. Ja koirakin oli valmiiksi mökillä – iso villakoira mahtuu muuten myös Leafin tavaratilaan silloin kun haluaa.

Ilmaista sähköä vitostien varrella

Paluumatka kulki vitostietä reittiä Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo. Nissanin range (eli matka, jolla autolla voi ajaa yhdellä latauksella) on noin 200 kilometriä olosuhteista riippuen, mutta maantiellä pirpanoiden kanssa lataan akkua mielummin liian usein kuin liian harvoin. 

Latasin auton paluumatkalla Juvalla, Kuortissa ja Lahdessa (lista latauspisteistä blogin lopussa). 

Tällä kertaa reittivalinta osoittautui todella edulliseksi. Suur-Savon Sähkö on asentanut uusia latauspisteitä Etelä-Savoon ja toistaiseksi nämä latauspisteet ovat maksuttomia. Kiitos ja kumarrus!

Tuulisähköä parilla eurolla loppumatkalle

Juvalla ja Kuortissa latasin akun pikalaturissa lähes täyteen. Lahdesta oli ostettava loppumatkalle hieman tuulisähköä kahdella eurolla ja kahdellakymmenellä sentillä. Myöhemmin huomasin, että Mäntsälässä olisi myös ollut maksuton laturi – olisin säästänyt nuo kaksi euroa😊!

Suur-Savon Sähkön latauspisteissa hyvä juttu on minusta  helppokäyttöisyyden lisäksi se, että pikalaturin vieressä on erillinen Type 2 -laturi. Jos pikalaturi on käytössä voi odotellessa ottaa hitaammasta Type 2 -tolpasta sähköä. Ja jos haluaa hifistellä, voi pikalaturin jälkeen käydä vielä Type 2-tolpalla lataamassa akun ihan täyteen. Pikalaturi lataa akun yleensä 90-95 % tasolle, joku insinööri osaisi varmaan kertoa miksi. 

Kaiken kaikkiaan matkaan meni taukoineen noin seitsemän tuntia. Kuortissa odottelimme ensin puoli tuntia pikalaturin vapautumista ja toisaalta taas juttelimme Savonlinnaan matkalla olleen veljeni perheen kanssa aika pitkään ravintolassa – kauemmin mitä lataus kesti. Lisäksi Leafillä ei kannata pitkää matkaa tehdessä posottaa motarilla 120 km/h, vaan pikkasen rauhallisemmin. Pitkää matkaa tehdessä 90-100 km/h tuntuu aika hyvältä vauhdilta niin teho ei syö kilometrejä.  

Moinsalmi / Savonlinna – Juva – Mikkeli – Lahti – Espoo

  • Matkan pituus noin 390 km
  • Sää poutainen ja fiilis hyvä
  • Kyydissä aikuinen, kaksi lasta, takaluukku aika täynnä
  • Lataustaukoja kolme, kustannus 2,20 euroa
  • Lataukset
  • ABC Juva, Suur-Savon Sähkön pikalaturi rakennuksen eteläpuolella parkkiksella, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kuortti, Suur-Savon Sähkön pikalaturi parkkiksen laidassa, toistaiseksi maksuton
  • ABC Kivimaa Lahti, Fortumin Charge & Drive nököttää keskellä pihaa, 100 % tuulisähköä. Toimii RFID-sirulla, kännykkäsovelluksella tai tekstarilla. 

    Hiljaisuus vaatii sähköauton kuskilta tarkkuutta taajamissa

    “Se on tosi hiljainen!” On yleisin kommentti, jonka olen saanut sähköautosta. Auton hiljainen ääni liitetään usein  ajomukavuuteen, mutta minusta kyse on myös turvallisuudesta. 

    Sähköautosta ei kuulu ääntä. Ei vaikka kuinka painaa kaasua. Toki ääntä syntyy esimerkiksi renkaista ja ilmastoinnin puhalluksesta – ja ajoittain myös lapsista takapenkillä – mutta jos auto hurisee tai piippaa parkissa käynnistyessään, ääni saattaa olla insinöörien lisäämä ominaisuus. 

    Äänettömyys on mukavaa

    Se, että sähköautoni on hiljainen, on minusta yksi auton parhaita puolia. Lyhyillä matkoilla musiikki kuuluu selkeästi ja pidemmillä matkoilla lasten kuunnelmia ja äänikirjoja ei tarvitse huudattaa. 

    Mutta. Väitän, että kevyen liikenteen kulkijat, etenkin lapset, ovat tottuneet ennakoimaan auton lähestyvän vahvasti äänen perusteella. 

    Koekenttänä taloyhtiö, jossa vilisee lapsia

    Asumme taloyhtiössä, jossa asuu meidän muksujen lisäksi noin 40 lasta. Autopaikkani sijaitsee sisäpihalla leikkipaikkaa vastapäätä. Kun peruutan omalta autopaikalta ulos tai ajan sisään pihaan on poikkeus, jos pihalla ei ole leikkiviä lapsia. 

    Meidän pihan lapset osaavat aika hyvin väistää sisäpihalle ajavia autoja, mutta he ennakoivat tosi paljon äänen perusteella – hyppäävät usein syrjään jo ennen kuin auto näkyy. 

    No sitten minä liisasin sähköauton ja  naapurini totesi: “Siis tosta ei kuulu yhtään mitään kun sä tuut kotiin.”

    Ennakoi ja muista, että sinua ei kuulla

    Yritän olla supertarkkana kun ajan kotikulmilla. Silti äänettömyys tuottaa yllätyksiä – muuallakin kuin omalla pihalla.  

    Kuten esimerkiksi eilen, kun ajoin 80 km/h rajoituksen alueella kuuttakymppiä mutkaisessa kohdassa ja edessä oli yhtäkkiä kaksi maantiepyöräilijää rinnakkain. Eivät huomanneet takaa lähestyvää autoa, ennen kuin olin melko lähellä ja odotin hetken aikaa rauhassa, kunnes toinen vilkaisi taaksepäin ja väisti.

    Ja sitten oli viime viikolla tämä pieni poika, joka juoksi auton edestä tien yli viidenkympin alueella kohdassa, jossa ei ollut suojatietä lähelläkään. Alikulkutunneli tosin olisi ollut tarjolla samassa kohdassa tien alla. Jarrutin ajoissa eikä tilanteessa ollut vaaraa, mutta mietin myöhemmin, mitä olisi voinut tapahtua, jos en olisi alentanut nopeutta

    Pidän lähestyvän auton merkkiäänen aina päällä

    Omassa autossani ja varmaan muissakin sähkiksissä on mahdollista kytkeä jalankulkijoille tarkoitetun lähestyvän auton merkkiääni pois. Minua ääni ei haittaa. Jos ääni on jonkun mielestä hassu, niin olkoon sitten hassu. 

    Merkkiääni on omassa Nissan Leafissa päällä vain alle 30 km/h nopeuksissa (tähän ei liity minkään tason sponsorointia☺). Jos ääni  tekee  sähköautoiluni turvallisemmaksi, antaa humista ja piipata vaan. 


    Ajatuksia sähköauton äänettömyydestä 

    1. Sähköauto on hiljainen ja tuntuu ajaessa kenties kevyeltä, mutta on ihan yhtä painava, ellei jopa painavampi kuin vastaavan kokoinen perinteinen auto. Ei kannata antaa ulkomuodon hämätä. 

    2. Jalankulkijat tai pyöräilijät eivät kuule sähköauton lähestymistä samalla tavalla kuin perinteistä autoa. Kuskin kannattaa pitää tämä mielessä, vaikka auton sisällä olisi mökää tai musa päällä.

    3. Jos ja kun sähköautoja tulee lisää liikenteeseen, lapsillekin voisi jutella, että kaikista autoista ei lähde ääntä, eikä niitä huomaa niin helposti. 

    “Hei! Olet eka lataaja!”

    7.7.2017 – Savonlinnan keskustaan on Oopperajuhlien alla avattu uusi sähköautojen latauspiste paraatipaikalle kaupungin keskustaan. Lataus Suur-Savon Sähkön uudella pisteellä Rantakadulla on ainakin toistaiseksi maksutonta ja laitetta on helppo käyttää. 

      Loma jatkuu Savonlinnan maisemissa. Sovimme torstaina lasten kanssa, että käymme Pikku Kakkosen leikkipuistossa ennen kampaamo- ja kauppareissua. Minulla oli tietysti oma lehmä ojassa: kiinnosti tosi paljon käydä katsomassa oliko Tottin torin latauspiste on auki. Ja olihan se. 

      Maksutonta sähköä Savonlinnan keskustasta

      Hetken epäröin sillä – kuten kuvasta näkyy –  maali taisi vielä olla märkää. 

      Perusluonteeni on helposti asiasta kuin asiasta innostuva. Joten mietin, että jos Enston latausrasiassa palaa vihreä valo, tarkoittaa se sähköä, vaikka maalattuihin ruutuihin ei saisikaan vielä ajaa. Sitäpaitsi uusi maksuton latauspiste on vähän niin kuin joulu. Siispä pysäköin auton asiallisesti tuohon oranssien tötsien viereen. 

      Lataus Suur-Savon Sähkön julkisella Type 2 -latauspisteellä on helppoa. Ainakin toistaiseksi lataus on maksutonta, joten latausta aloittaessa ei tarvitse ihmetellä erilaisten kännykkäsovellusten tai rfid-tunnistuksen kanssa. 

      Oma latauskaapeli kannattaa pitää mukana matkalla 

      Kun saat auton parkkiin, ota oma Type 2 -kaapeli autosta. Kytke latauskaapelin toinen pää Enston latauspömpeliin ja toinen pää autoon.  

      Rantakadulla lataus kytkeytyy päälle automaattisesti kun kaapeli on kiinni laturissa ja autossa. Ladattaessa laturin valo vaihtuu vihreästä siniseksi. 

      Mitä jos joku kiskoo kaapelin irti latauksen aikana? 

      Tämä oli yksi kysymyksistäni autoliikkeessä kun otin sähköauton keväällä koeajoon. Mietin voiko auton viereltä poistua ikinä mihinkään vai täytyykö latauksen aikana odotella jossain lähistöllä. 

      Koska kaapelit maksavat jonkun verran ja uuden hankkimisessa on vaivaa, lukitsen kaapelin latauksen ajaksi kiinni autoon. Lukituksen saa päälle auton kojelaudasta ratin vierestä, tai sitten avaimesta. Tässä on sama logiikka kuin auton ovien lukituksessa, ei sen kummempaa. 

      Oma autoni ja varmaan moni muukin malli mahdollistaa myös ystävällisen eleen: kaapelin voi lukita niin, että lukitus vapautuu, kun oman auton akku on täynnä. Seuraava lataaja pääsee aloittamaan latauksen, vaikka latauspaikalle ensin saapunut olisi vielä kaupassa, lenkillä tai ties missä hurvittelemassa. 

      Leikkipuistosta palatessa tuulilasissa odotti terveiset

      Kun melko lailla lyhyen (+ 12 astetta) leikkipuistosession jälkeen kävelimme autolle, tuulilasissa odotti lippulappunen. Katsoin vähän kauempaa, että pahus vieköön, nyt innokasta sähköautoilijaa sakotetaan vain sen takia, että vihreä maali oli märkää! 

      Mutta ei. Siinähän oli terveiset Suur-Savon Sähköltä: “Hei! Olet eka lataaja!” 

      Hyvällä mielellä ja 30 kilometriä rikkaampana lähdimme lähdimme kohti ruokakauppaa. 

      Oma muistilista julkisen latausaseman käytöstä:

      1. Pidä oma latauskaapeli mukana tien päällä. 

      2. Lukitse oma kaapeli kiinni autoon jos epäilet, että joku sen irrottaa. 

      3. Teippaa kaapeliin kiinni oma kännykkänumero tai aseta lukitus vapautumaan kun oman auton akku on täynnä. (En ole itsekään kännykkänumeroa vielä laittanut, mutta tuli mieleen, että tässä voisi olla ideaa.)

      4. Kun oman auton akku  on täynnä (monien automerkkien kännykkäsovellus hälyttää tästä), siirrä auto latauspaikalta ja vapauta paikka seuraavalle. 

      5. Muista ottaa oma latauskaapeli mukaan kun lopetat latauksen😊 (kts. kohta 3).

      Polttomoottoriautoilla ajaville minulla on ystävällinen toive: jättäkää latauspaikat tyhjiksi.

      P.S. Oma autoni  (Nissan Leaf) saa noin puolessa tunnissa Rantakadun laturista sähköä noin 30 kilometrin matkalle

      Sähköä mökin seinästä

      Miten sähköautoilu onnistuu mökillä? Mistä sähköä saa ja miten sitä riittää?

      5.7.2017 – Liisasin sähköauton, Nissan Leafin, pari kuukautta sitten. Ajo uudella menopelillä on mukavaa ja helppoa. Saan jatkuvasti kysymyksiä sähköautoiluun liittyen vierailta ja tutuilta. Kun tajusin, että olemassa olevat blogit keskittyvät alan seuraamiseen ja autojen teknisiin ominaisuuksiin, päätin perustaa blogin, jossa jaan arjen kokemuksia sähköautoilusta. En ole insinööri, enkä tiedä autoista juurikaan mitään, mutta ajan autoa arkena arkisissa asioissa: vien lapset aamulla, menen töihin ja käyn kaupassa. 

      Sähköä mökin seinästä

      Ajoin lauantaina kahden lapsen kanssa Espoosta Savonlinnaan. 370 kilometrin ajomatka on toisen blogikirjoituksen aihe, mutta mitä tapahtuu perillä? Mistä sähköä mökillä, joka sijaitsee järven rannassa noin 30 kilometriä kaupungin keskustasta?

      Vastaus on  helppo: sähköä saa autoon mökin seinästä. Nissan Leafin mukana tuleva latauspiuha on aika pitkä ja helppo käyttää (voin esitellä piuhat joku toinen päivä).

      Auton lataus mökillä toimii siis näin: aja auto ulkopistorasian viereen ja avaa auton nokassa sijaitseva latausluukku. Laita latauspiuha kiinni ensin pistorasiaan ja sitten autoon.

      Tämän jälkeen voit vaikka keittää kupin kahvia ja rentoutua😊

      Aamulla täydellä akulla ruokaostoksille

      Aamulla auton akku oli täynnä. Laskimme mieheni kanssa, että akun lataus yön aikana maksoi alle kaksi euroa. Saapuessamme mökille range näytti noin 75 kilometriä, aamulla startatessa noin 200 kilometriä. Tästä lähdimme lasten kanssa kauppareissulle Savonlinnaan.

      Kaupungin päässä lataustaukoa ei tarvita, sillä edestakaista matkaa kertyy noin 60 kilometriä. Kävimme tosin myös kirjastossa ja apteekissa, joten takaisin mökille päästessämme range näytti 144 kilometriä.

      Moinsalmi – Savonlinna -tietä on aurinkoisena kesäpäivänä  mukava ajella. Mäkisessä maastossa energiaa kertyy akkuun alamäissä. Leaf kulkee kevyesti ja jos sähkön kulutusta ei tarvitse seurata, kannattaa varoa ettei maisemia katsellessa rapsahda sakkoja😊

      Savonlinnaan on asennettu muutama uusi latauspiste upeille paikoille keskustaan aivan järven rannalle. Lisäksi Tanhuvaaran urheiluopiston parkkipaikalle on tulossa laturi, joka on erittäin kätevä jos käy uimassa tai punttiksella. Ajattelin testata uudet latauspisteet lähiaikoina. Kerron sitten teille, miten sujui!

      Kolme vinkkiä, jos suunnittelet mökkireissua sähköautolla

      1. Tarkasta, onko mökillä latausmahdollisuutta.

      2. Varmista, että mökin sähkötyöt on teetetty ammattilaisella.

      3. Varmista, että auton saa parkkiin lähelle pistorasiaa ja että latauspiuha on riittävän pitkä😊

      Jos olet menossa kyläilemään kannattaa varmistaa, että mökin omistajalle on ok “lainata” vähän sähköä. Sitten vaan matkaan!