Arjen kokemuksia sähköautoilusta

Featured

Sähköauto ei jätä pakkasella tien päälle

Meillä on perheessä kaksi täyssähköautoa, joilla ajamme kaikki matkat. Kirjoitin muutaman ajatuksen arjen talviajoista sähköautolla. Aloitamme kuraisista kaapeleista!

Meillä on perheessä kaksi täyssähköautoa (Nissan Leaf ja e-Golf), joilla ajamme kaikki matkat. Mietin näillä pakkaskeleillä mitä talviajosta kirjoittaisin, kun sähköautolla talvella ajamisessa ei ole oikeastaan mitään ihmeempää. Tässä kuitenkin muutama huomio arkisista asioista – aloitamme kuraisista kaapeleista!

Kuraiset kaapelit takaluukkuun

Sähköauton kuski lataa autoa kaapelilla milloin missäkin. Kaapeleita on yleensä mukana kaksi erilaista ja niillä on mittaa pari metriä, josta suurin osa makaa maassa (parkkitalon betonilattialla, ulkona asfaltilla tai kiveyksellä) silloin kun autoa lataan.

Kun lopetan latauksen, laitan kaapelin takaluukkuun. Kaapeli on kurainen, jäinen tai lumessa ja tämä mohjo päätyy myös takaluukkuun lähes päivittäin. Olen miettinyt kaapeleiden säilytysasiaa niin paljon, että omistan aiheelle vielä oman kirjoituksen.

Latausluukku jäässä

Latausluukku saattaa jäätyä pakkasella ihan niinkun bensatankinkin luukku. Paitsi latausluukun kansi, myös muovinen pistokkeen suoja saattaa olla jäässä. Mutta ei vielä niin pahasti, etteikö kantta saisi nykäistyä sormella auki. Mutta olihan se hauska fiilis ekalla kerralla kun havaitsi pakkasella, että a-haa, ikkunan ja lukon lisäksi mulla voi jäätyä myös latausräppänät – ja mitäs sitten tehdään? Eli ihan samat pienet murheet kuin bensa-autonkin kanssa.

Nopea startti kylmälläkin

Pakkanen on paukkunut pääkaupunkiseudulla helmikuussa kylmimmillään -20 asteessa. Starttasin auton kylmänä juuri tuollaisena aamuna, koska en ollut muistanut laittaa lämmitystä päälle.

Ei siinä sen kummempaa. Lämppäsin autoa pari minuuttia ihan vaan lasten takia, ettei heidän olisi tarvinnut istua kylmään autoon. Mutta itse moottori starttaa heti. Kokemusta kylmäkäynnistyksestä yli 20 asteen pakkasessa minulla ei ole. Norjan sähköautoliiton puheenjohtaja Christine Bu esitteli taannoin kuvaa herrasta, joka asui ihan Norjan pohjoisosassa ja putsaili Leaffiaan lumesta yli 30 asteen pakkasessa – ilmeisesti toimii!

Lämmin ratti ja lämmin sisätila

Lämpöä pukkaa pakkasellakin sisätiloihin nopeasti. Meidän molempien autoissa on ilmalämpöpumppu, joka on tosi mukava ja tuottaa lämpöä nopeasti. Lämmityksen tai viilennyksen voi ajastaa etukäteen tai laittaa kännykällä päälle.

Minulla on Leafissä myös ratinlämmitin (ihanuus!) ja takapenkkien istuinlämmittimet. Mietin kesällä, että mitä minä sillä ratinlämppärillä teen, mutta on kuulkaas aivan mahtava peli! Käytän ratin lämppäriä kylmällä paljon kun lähden liikkeelle. Tai oikeastaan aina. Ja lapset tykkää takana kun penkki on lämmin.

Lyhyempi toimintamatka

Kun autoa lämmittää, kuluttaa lämmitys sähköä. Kylmä moottori kuluttaa myös enemmän sähköä. Tämä vaikuttaa toimintamatkaan ja saattaa tiputtaa sen Leafissa esim. 200 kilometristä 150 kilometriin.

Sähkönkulutus on kuitenkin ennustettavaa: toimintamatka ei putoa yllättäen. Sähköauto ei jätä pakkasella tien päälle.

Sähköautolla Vätternin rantaa Göteborgiin ja Osloon

Reissasimme kesä-heinäkuun taitteessa nelihenkisen perheen voimin täyssähköautolla Ruotsissa ja Norjassa. Matkaa e-Golfilla kertyi yhteensä noin 2000 kilometriä. Kirjoitan kokemuksista muutamassa blogissa.

Tukholma – Gränna: noin 330 km

Matka Tukholmasta Grännaan jännitti hieman. Miksi? No siksi, että meillä ei ollut vielä mitään kokemusta sähköauton lataamisesta ulkomailla. Katsoimme laivasta ulos päästyämme huolella PlugSharesta latauspisteet matkan varrelta. Olin itse apukuskin paikalla ja voi veljet kun jänskätti!

Pysähdyimme lataamaan Stavsjön Circle -huoltoasemalle Cleverin laturilla. Päädyimme tähän kahdesta syystä. Ensinnäkin meillä oli muutama kymppi rahaa ladattuna Cleverin tilille ja postissa tilattu Cleverin RFID-tägi. Lisäksi vieressä sijaitseva Stavsjö Krog & Cafe oli saanut Tripadviserissa mahtavat kehut. Eli sinne!

Ja voi mikä helpotus! Ennakkoon tilaamamme RFID-tägi toimi kuin vettä vaan. Pikalaturi oli vapaana. Ja mikä parasta, Stavsjö Krog & Cafe oli maineensa veroinen – lämmin suositus hyvälle kotiruualle.

Gränna on kaunis ja rauhallinen pikkukaupunki, josta saa älyttömän hyviä karkkeja.

Gränna – Göteborg: noin 190 km

Matka Grännasta Göteborgiin oli minulle, teollisuuden kasvatille silmiä avaava. Ruotsalaisia teollisuuspaikkakuntia tuli vastaan yksi toisensa jälkeen.

Ajoin Grännasta Boråsiin upeissa maisemissa: tie kulkee Grännan jälkeen Vätternin rantaa. Ja ensimmäistä kertaa käytin e-Golfin nopeudensäädintä ja sitä nappia, joka ylläpitää automaattisesti toivotun välimatkan edellä ajavaan autoon – ja jarruttaa jopa pysähdykseen saakka jos edellä ajava auto hidastaa. Ihan mielettömän hyvä ominaisuus.

Pysähdyimme matkan varrella Boråsissa lataamaan Circlen asemalla Cleverin laturilla.

Göteborgissa odotti positiivinen yllätys: Hotel Lisebergin vieressä oli kaupungin Type 2 -tolppa ja pikalaturi. Lisäksi Göteborgin kaupunki tarjoaa sähköt Type 2:ssa läpi kesän. Iso kiitos.

Universeum Göteborgissa. Katolla on kesäkahvila ja puutarha.

Göteborg – Oslo: noin 290 km

Lähestyessämme Norjan rajaa maisemat muuttuivat yhä jylhemmiksi. Tuulimyllyjä oli paljon. Juuri ennen Norjaan siirtymistä kävimme siipaisemassa vielä akun täyteen Circlessä ja sillä sähköllä kiipesimmekin Holmenkollenille saakka.

Norjan teillä sähköautojen määrä kasvoi silmissä. Latauspaikkoja ilmestyi PlugShareen kuin sieniä sateella.

Holmenkollenilla voi ladata hiihtoliiton latureista

Scandic Holmenkollenille päästyämme kävimme pysäköimässä auton Norjan Hiihtoliiton parkkikselle. Parkkipaikka on hyppyrimäen juurella.

Norjan Hiihtoliiton lataustolpat ovat kaikkien käytössä, mutta auto saa olla parkissa vain klo 7-23. Latasimme sähköä hiihtoliitolta niin paljon kun ehdimme ja loput Charge & Drivelta seuraavan päivän ajoa varten. Se suuntautui Laerdaliin, siitä seuraavassa blogissa.

Fiilis tässä vaiheessa? Aika kiva. Me ajettiin sähköllä lasten kanssa Norjaan! Vähän yli vuosi sitten me ei ajettu sähköllä vielä mihinkään!

Jatkan matkakertomusta Holmenkollenilta pohjoiseen seuraavassa blogissa.

Sähköautolla Ruotsissa ja Norjassa, osa 1: näin valmistaudut reissuun!

Reissasimme perheen kanssa kesä-heinäkuun vaihteessa täyssähköautolla Ruotsiin ja Norjaan. Tässä kokemuksia!

Aloitimme kesä-heinäkuun taitteessa nelihenkisen perheen kesäloman matkustamalla täyssähköautolla Ruotsiin ja Norjaan. Matkaa e-Golfilla kertyi yhteensä noin 2000 kilometriä. Tässä muutama vinkki sähköautoloman suunnitteluun.

Lataa puhelimeesi PlugShare

Ennen matkaa mietimme, mitä halusimme matkan aikana nähdä. Sen jälkeen suunnittelimme päivämatkat sellaisiksi, että 5- ja 8-vuotiaat lapset jaksavat istua autossa. Seuraavaksi varasimme majoitukset. Tämä kaikki on tuttua puuhaa autolla matkustaville.

Sähköautolla reissatessa autoa täytyy ladata. Jotta reissu onnistuu, on hyvä tietää, onko reitin varrella tarpeeksi latausmahdollisuuksia. Me käytimme reittisuunnitteluun PlugShare-sovellusta, joka toimi aivan mahtavasti!

PlugShare on kaikille avoin sovellus, joka hakee reitin varrella sijaitsevat latauspaikat. Käyttäjät voivat päivittää palvelun tietoja, antaa latauspaikoille arvosanoja ja päivittää tietoja esimerkiksi siitä, toimiiko laturi vai ei. Mahtava sovellus!

Tilaa RFID-tägit latauksia varten

Ennen reissuun lähtöä kannattaa tilata paikallisilta latauspalveluiden tarjoajilta RFID-tägit. RFID-tägilla aloitat ja pysäytät lataukset vaivattomasti.

Me tilasimme etukäteen RFID-tägit Cleveriltä ja InChargelta. Cleverin tilille latasimme etukäteen pienen summan latauksia varten. Charge & Driven tilit meillä on jo käytössä.

Matkan aikana pärjäsimme loppujen lopuksi oikeastaan Charge & Driven ja Cleverin tägeillä. Näistä erityisesti Clever toimi Ruotsissa todella luotettavasti!

Ota mukaan USB-piuhat, latauspiuhat ja jatkojohto

Sähköautoilijaa auttavat tien päällä monet hyvät älypuhelimeen ladattavat sovellukset. Käytimme mm. google mapsia, Plugsharea ja Tripadvisoria, sekä toki Car-Nettiä. Takapenkki nautti ipadin annista.

Kannattaakin katsoa, että puhelinten ja ipadien latauspiuhat on helposti saaatavilla myös ajon aikana: vieraissa maisemissa ja lasten kanssa on helpottavaa tietää tarkalleen, kuinka pitkä matka on seuraavaan taukopaikkaan ja saako sieltä ruokaa. (Ja millaista ruokaa.)

Sähköauton latauspiuhat kulkevat matkassa aina. Ota mukaan myös jatkojohto! Me emme sitä tarvinneet, mutta jatkojohdon avulla saat sähköä melkein mistä vain, jos tarve tulee.

Toivottavasti näistä vinkeistä on jollekulle apua.

Kirjoitan lähipäivinä kokemuksia matkan varrelta. Yhdeksän päivän reissumme kulki näin: Espoo- Tukholma – Gränna – Göteborg – Oslo – Flåm – Laerdal – Oslo – Karlstad – Tukholma-Espoo.

Sähköauton vuosihuolto: noin 20 liikkuvaa osaa ei juuri huoltoa vaadi

Täyssähköauton ensimmäinen vuosihuolto on lyhyt ja ytimekäs. Raitisilmasuodatin vaihdettiin ja kaikki oli kunnossa.

Täyssähköautossa on noin 20 liikkuvaa osaa. Polttomoottoriautossa liikkuvia osia on noin 2000. Täyssähkön edullisempi ylläpito ja toimintavarmuus ovat avaintekijöitä liikkumisen murrokselle.

Käytin Nissan Leaf -täyssähköautoni vuosihuollossa huhtikuussa. Itse huollosta minulla on todella vähän kerrottavaa, koska kaikki on hyvin. Nissan Leafin huoltosuunnitelman mukaan ensimmäinen huolto ajoitetaan vuoden ajon jälkeen tai 30 000 kilometrin kohdalle, sen mukaan kumpi ehto täyttyy ensin.

Autoni huollettiin Autokeskus Airportissa. Autossa oli kaikki hyvin. Ainoa huollettava tai vaihdettava asia oli raitisilmasuodatin: tämän lisäksi ensimmäisessä huollossa katsottiin muun muassa oheisen listan mukaiset asiat. Itse tsekkilista oli kahden A4:n pituinen, mutta kaikki oli siis kunnossa.

Renkaat ovat täyssähköauton ylläpidon suurin menoerä

Täyssähköautossa on noin 20 liikkuvaa osaa. Polttomoottoriautossa liikkuvia osia on keskimäärin 2000. Täyssähköauton merkittävin ylläpitokustannus koostuukin renkaista ja renkaiden kulumisesta. (Arbib & Tony Seba, 2017)

Täyssähköautojen luotettavuus on yksi merkittävimpiä tekijöitä uudenlaisen liikkumisen kehityksessä. Täyssähköautojen luotettavuus yhdistettynä uuteen teknologiaan mahdollistaa autojen kehittämisen palveluntarjoajiksi.

James Arbib ja Tony Seba puhuvat tulevaisuuden liikkumisesta termillä TaaS, transport-as-a-service. TaaS tarkoittaa uutta liikkumisen muotoa, jossa matkustajat tilaavat kyydin tarpeen mukaan ja tarve omistaa autoa poistuu. Transport-as-a-service murtaa perinteisen liikkumisen mallia monella tapaa: autojen käyttöaste kasvaa, käyttöikä pitenee, sekä ylläpito-, rahoitus- ja vakuutuskustannukset pienenevät.

Meillä on kotona kaksi täyssähköautoa. Teknologia on tuttu ja käyttövarmuus itse koettu. Seban ja Arbibin kuvailema kehitys tuntuu minusta hyvinkin mahdolliselta. Mietin myös sitä, tarvitseeko omien lasteni tulevaisuudessa juurikaan ajaa itse autoa?

Suosittelen tutustumaan Seban ja Arbibin ajatuksiin.

Lähteet:

“Rethinking Transportation 2020-2030. The Disruption of Transportation and the Collapse of the Internal-Combustion Vehicle and Oil Industries.” James Arbib & Tony Seba, Cover Art 2017

Tony Seba: Clean Disruption: Energy & Transportation https://youtu.be/2b3ttqYDwF0

LEAF-kuski e-Golfin ratissa pakkaspäivänä: vallan mainio sähköauto!

Miten kävi kun perheen LEAF-kuski ajoi ekaa kertaa e-Golfia? Tässä fiilikset.

Ajoin tänään ensimmäistä kertaa perheen toista täyssähköautoa, e-Golfia. Ensimmäiset fiilikset e-Golfista oli, että siinähän on vallan mainio auto! Älyttömän ketterä ja hauska ajaa! Eroja omaan sähkikseen Nissan LEAF:iin kyllä löytyy, esimerkiksi hinta. Ja monta muutakin juttua, koska kyseessä on kaksi eri autoa.

Itselläni on liisattuna keväällä 2017 rekisteröity LEAF. Mieheni ajaa vuonna 2018 rekisteröityä e-Golfia. Tässä muutama asia, joihin kiinnitin ensi ajossa huomiota. Ja huom – nämä ovat tosiaan intuitiivisesti ekat asiat, jotka puolen tunnin ajon aikana huomasin. Järjen ääni saattaa sanoa, että listalla on epäolennaisia asioita, mutta tällainen oli minun eka ajokokemus.

Vaihdekeppi vai vaihdenuppi – kumpi laitetaan kun ei ole vaihteita ollenkaan?

Otan tähän myöhemmin kuvat molempien autojen “vaihdenupista” ja “vaihdekepistä”. Täyssähköautossa ei ole vaihteita. Kuski valitsee liikkeen suunnan: eteen tai taakse, sekä sen, kuinka paljon jarrutusenergiaa otetaan talteen ajon aikana.

Nämä valinnat voisi tehdä nappia painamalla, mutta ehkäpä juuri kuskien helpotukseksi valinnat tehdään vaihdekepin paikalla olevalla vipstaakilla.

Tässä on LEAF:in ja e-Golfin eka ero: LEAF:issa vaihteet valitaan napin ja vaihdekepin yhdistelmällä, pyöreällä valitsimella. e-Golfin valitsin jäljittelee automaattivaihteita. Minusta tuntuu, että se kummasta tykkää on vallan makuasia.

Huom! Kun lähdet ajamaan LEAFia ekaa kertaa, R valitaan eri näköisestä nupista eteenpäin ja D taaksepäin, vaikka liikkeen suunta on päin vastoin. Tämä vinkkinä, ettet aja päin seinää. Näin on kuulemma joskus meinannut käydä. 😊

Liikkeelle lähtö

Toinen ero, jonka huomasin ajaessa liittyy liikkeelle lähtöön esimerkiksi valoista tai parkista. LEAF liikkuu kun jalan nostaa jarrulta kaikilla tehoilla ja pakilla. e-Golf on paikallaan, kunnes kuski painaa ajopoljinta. Samanlaisia eroja kun eri polttomoottoriautoillakin.

Pidempi range

Nissan LEAF:in vanhan mallin maksimitoimintasäde on vähän päälle 200 kilometriä, kesällä olen päässyt 219 kilometriin.

e-Golfilla pääsee noin 100 kilometriä pidemmälle. Tosin uudessa LEAF:issä tämäkin on jo tasoittunut. Uuden LEAF:in maksimirange, eli pisin toimintasäde taitaa olla yli 300 kilometriä.

Näyttö

Seurailen ajon aikana aika paljon sitä, kuinka paljon moottori käyttää energiaa. Toki voi pitää hauskaa ja painaa menemään, mutta jos haluaa päästä pitkälle, kannattaa ainakin LEAF:illa ja e-Golfilla ajaa tasaisesti ja turhia kiihdytyksiä välttäen.

e-Golfin mittarit näkyvät oheisessa videossa vasemmassa laidassa (lisäsin videoon kevyttä taustamusiikkia peittääkseni lasten elämänmakuiset kommentit). Lataan tänne joskus videon myös LEAF:in kojelaudan grafiikasta ajossa, kunhan saan jonkun sitä kuvaamaan😊

Tämä on makuasia, eikä välttämättä ole kaikista olennaisin juttu, mutta minusta LEAF:in moottorin tehoa mittaava helminauha on minusta helpompi hahmottaa ajon aikana! LEAF:issa tehon näkee turkoosista pallojonosta, joka liikkuu suoraan kuskin silmien edessä näytöllä. Tarkemman energiankulutuksen ja moottorin tehon voi valita myös keskikonsolin näytölle niin halutessaan.

e-Golfin näyttö jäljittelee aika paljon perinteistä näyttöä ja minusta tuosta kierroslukumittarin tyyppisestä pylpyrästä on vaikea hahmottaa esim. juuri moottorin tehoa nopeasti. Toisaalta kyse on varmasti myös siitä, mihin on tottunut ja tuon näytön voi räätälöidä mieleisekseen.

Mahdollisuudet säätää jarrutusenergian talteenottoa

Nissan LEAF:in vanhassa mallissa on jarrutusenergian talteenotolle kaksi vaihtoehtoa: D ja B.

e-Golfissa vaihtoehtoja on neljä. Neljä on ehkä näin ensituntumalta vähän liikaa, mutta kun tasoja oppii käyttämään, tulevat ne varmasti tarpeen!

Kirjoitan myöhemmin lisää, sillä arkikäytössä eroja on muitakin. e-Golfin kännykkäappi toimii vissiin välillä aika kehnosti. Ehkä kaikkein olennaisin ero arjessa on autoissa käytettävät erilaiset latausstandardit.

Parasta pakkaspäivänä on, että kummassakaan autossa ei ole kohmeisia öljyjä, ei kohmeisia vaihteita. Auton saa lämpimäksi viidessä minuutissa. Bling bling ja ajopeli on valmis matkaan. Se on aika jees.

Perheen toinenkin auto vaihtuu pian täyssähköksi

Missä lataamme, miten pitkiä matkoja ajamme ja miksi vaihdoimme kokonaan sähköön?

Minulla on ollut sähköauto (Nissan Leaf) liisattuna huhtikuusta 2017. Syksyllä 2017 miehenikin päätti luopua bensa-autosta ja siirtyä täyssähköön. Parin viikon päästä, muutaman kuukauden odotuksen jälkeen e-Golf saapuu talouteen ja sitten koko perhe liikkuu sähköllä.

Missä lataamme autot?

Lataan omaa Nissan Leafia tällä hetkellä oman autokatoksen tavallisesta pistorasiasta. Autoa ei tarvitse ladata joka yö.  Emme ole vielä asentaneet laturia: katsomme rauhassa tilannetta sitten kun toinenkin sähköauto on taloudessa. Ajattelimme, että lataus sujuu helposti vuoroöinä tai esimerkiksi niin, että toinen laittaa auton piuhaan illaksi ja toinen yöksi.

Aiomme kuitenkin seurata laturitarjouksia ja miettiä eri vaihtoehtoja: meidän mielestä latauslaitteet ja asennus on sen verran iso investointi verrattuna pelkkään sähköön, että eri ratkaisuja kannattaa miettiä hetken aikaa.

Miten pitkiä matkoja ajamme?

Minä ajan päivittäin 0 – 60 km ja mieheni suunnilleen saman verran. Asumme Espoossa ja käymme molemmat Helsingin keskustassa töissä. Viemme ja haemme lapsia päiväkotiin ja käymme koululla, ruokakaupassa, harrastuksissa ja kyläilemässä. Kuljemme lähes kaikki vapaa-ajan matkat autolla, mutta työmatkoilla käytämme liityntäparkkeja juna- tai metroasemilla.

e-Golfin maksimirange (niin sanottu toimintasäde täydellä akulla) on noin 300 km ja Nissan Leafin noin 200 km. Talvella hieman vähemmän. Viikottaisessa kaupunkiajossa sähköauton käyttäminen on huolettomampaa kuin bensa- tai dieselauton: huoltoasemalla ei tarvitse käydä koskaan tankkaamassa.

Autoa voi ladata asioinnin yhteydessä kätevästi tosi monessa paikassa: esim kaupan parkissa, ostarissa, liityntäparkissa, tai keskustan lataustolpassa. Olen ajanut sähköautolla kohta vuoden, eikä auto ole kertaakaan jättänyt minua tien päälle.

Vietämme kesällä paljon aikaa Savonlinnassa – sinne pääsee hyvin sähköllä. Ajelemme myös Turun, Hämeenlinnan ja Tampereen suuntaan silloin tällöin.

Miksi vaihdoimme bensa-autoista sähköautoihin?

Sähköautolla on kivaa ajaa ja sitä on helppo käyttää. Huolto- ja energiakustannukset ovat pienemmät kuin bensa-autolla: minulla meni vuonna 2017 sähköön noin 130 euroa.

Sähköautot ovat tehokkaita ja niissä on uutta teknologiaa. Sähköauto on ajossa päästötön ja kokonaispäästöt ovat selvästi polttomoottoriautoa pienemmät.

Ei meillä sen kummempaa filosofiaa tässä taustalla ole.

Lopuksi se klassinen kysymys: miten ajamme hiihtolomalle Lappiin? – menemme lentsikalla tai junalla. Jos tarvitsemme autoa, vuokraamme auton paikan päältä tai laitamme auton junaan.

Madeiran jyrkillä vuoristoteillä sähköauto olisi näppärä kulkupeli

Vietimme joulun maissa perhelomaa Madeiralla. Pieni Atlantin saari  olisi mahtavaa maaperää sähköautoille: etäisyydet ovat lyhyitä, mutta korkeuserot melkoisia. Ja kuinka ollakaan, vastaan ajoi kaksi Twizy-autoa.  

Vietimme joulun maissa perhelomaa Madeiralla. Pieni Atlantin saari  olisi mahtavaa maaperää sähköautoille: etäisyydet ovat lyhyitä, mutta korkeuserot melkoisia. Kun kaasuttelimme läpi kylien ja vuorenrinteitä ylös alas, mietimme mieheni kanssa kuinka sähköautolla ajaminen olisi ketterämpää ja turvallisempaa. Ja kuinka ollakaan, vastaan ajoi kaksi Twizy-autoa.  

Olimme viikolla aiemmin bonganneet yhden Leafin, Zoen, pari latauspistettä Funchalista, sekä kuvassa näkyvät kaksi Twizyä latauksessa.  Kuva on otettu Madeiran pohjoisrannalla sijaitsevan Hotel Quinta do Furaon pihalta. Ilmeisesti näitä vuokrataan asukkaille – mahtavaa!

Alla viikon ajelun pohjalta viisi  näkökulmaa siihen, miksi sähköauto voisi olla vuoristoisella saarella bensa- tai dieselautoa näppärämpi kulkupeli.

1. Vuoret

Sähköauto on tehokas. Ajettavuus on tavallisiin bensa- ja dieselautoihin verrattuna aivan eri planeetalta. Kun nouset jyrkkää vuorenrinnettä sähköautolla, vaihteista ei tarvitse huolehtia. Auto kiihtyy nopeasti ja reagoi lähes välittömästi.

Vaikka ylämäessä energiaa kuluu, alamäessä jarrutusenergiaa kertyisi varmasti roppakaupalla talteen! Kiinnostaisi tietää, kuinka paljon!  Alamäkiajo olisi myös helpompaa ja jopa turvallisempaa,  sillä jarrupoljinta ei tarvitsisi pitää kilometritolkulla pohjassa. Sähköauto ei liu’u vapaalla: vapaata vaihdetta ei ole (mitään vaihteita ei ole).

2. Lyhyet välimatkat

Saaren lyhyet välimatkat takaavat sen, että määränpäähän pääsee ilman lataustaukoja. Ja kaikkialla on ainakin normaaleja sähköpistokkeita joista ladata. Mutta tuskinpa latausta päivän ajon aikana tarvitsisi.

3. Lyhyet moottoritien rampit

Madeiralla on pari pätkää motaria. Rampit ovat lyhyitä: muutaman kymmenen metrin pätkiä, jotka on usein sijoitettu tunnelien väliin. Näkyvyys taakse saattaa olla olematon, eikä ainakaan meidän  uudenveroinen vuokrattu diesel-Astra ehtinyt kunnolla kiihtyä rampilla. Pari kertaa viikon aikana mietittiin, että nyt kun olisi sähköauto, niin lähtisin tosta vaan tsädäng! Sähköautohan kiihtyy aika kivasti.

4. Monipuoliset mahdollisuudet tuottaa energiaa paikan päällä

Madeiralla tuotetaan lyhyen googlettamisen perusteella sähköä vedestä, tuulesta ja öljystä (fuel oil). Näistä kolmesta tuuli- ja vesivoima ovat kotimaisia päästöttömiä energialähteitä. Sähköautoilu lisäisi luonnostaan Madeiran omien energialähteiden osuutta liikenteessä, sillä oletettavasti töpselistä tulee kolmen energialähteen kombo. Puhumattakaan aurinkoenergiasta, jota saarella voisi tuottaa vaivatta.

5. Ainutlaatuinen luonto

Madeiran luonto on uskomattoman kaunis. Sähköautot ovat päästöttömiä ja äänettömiä. Tämä kohta ei minusta muita perusteluja kaipaa.